keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Rento kesäpäivä Hvarissa



Oli ehkä meidän reissun kuumin päivä. Istuttiin paikallisen kahvilan ulkopöydässä ja elettiin ja hengitettiin aurinkoa. Ostettiin juomia toistensa perään ja nautittiin kiireettömästä hetkestä. Muotoilin huivista turbaanin itselleni ja siemaisin tuoreesta sitruunasta tehtyä sitruunajuomaa. Tätä on kesä.




Herätyskello oli soinut tuona aamuna jo vähän kuuden jälkeen, sillä meidän vakaa aikomus oli suunnata Splitistä muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Krkan luonnonpuistoon. Olisi kuulemma vesiputouksia ja kaikkea hienoa. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kävelimme bussiasemalle vain kuullaksemme että bussi Krkaan oli jo täynnä. Ei silti haluttu tuhlata meidän aikaista herätystä, joten vaihdettiin suunnitelmaa lennossa, ja jo puolen tunnin päästä istuttiin lautassa matkalla saareen.



Splitin edustalla on useita saaria, joista kuuluisimmat lienevät Brač, Hvar ja Vis. Jos rannalla loikoilu houkuttelee, niin lähimpänä sijaitseva Brač olisi aivan ykkösvalinta. Jos taas aikaa on runsaasti, ja voisi olla vaikka yötäkin jollain saarella, niin Visistä kuultiin pelkkää hyvää. Meillä oli kuitenkin vain päivä aikaa, eikä rantalöhöily kiinnostanut, joten päädyttiin Bračin ja Visin välissä sijaitsevalle Hvarin saarelle. Vaikka uskon että kaikki nämä saaret ovat upeita, niin erityisen lämpimät suositukset Hvarille. Vietettiin siellä älyttömän ihana päivä.



Saarella tajusi ihan todella, että turistikausi ei todellakaan ole vielä alkanut. Lähes kaikki paikat olivat kiinni, ja monessa tuntui olevan jonkinlaista remonttia menossa. Tankattiin lounasta paikan ainoassa (tai lähes ainoassa) auki olevassa ravintolassa, ja suunnattiin sitten kohti ylhäällä näkyvää linnoitusta. Hvarin kaupunki on kuvankaunis jo ihan tavalliseltakin korkeudelta, mutta uskokaa mua kun sanon että maisemat paranivat jokaisella askeleella, jonka otimme matkalla ylöspäin. Saatiin ihailla sinisenä kimmeltävää merta, ja oranssinpunaisena loistavaa kattomerta. Appelsiinipuita ja muita eksoottisia kasveja kasvoi talojen pihoilla, ja matkan varrella törmättiin myös muun muassa ikivanhaan kivikirkkoon.



Jos ravintolatarjonta olikin vähän pienempää off-seasonista johtuen, niin ylhäällä linnoituksella oltiin vain iloisia siitä että oltiin reissussa just alkukeväästä. Ilmeisesti kesäisin pitää maksaa pääsymaksu jos haluaa linnoitusta ihailemaan, mutta me päästiin vielä ilmaiseksi. Linnan huipulla oli myös ihana näköalatasanne, josta näki varmaan puolet koko Hvarin saaresta. Yksi asia, jonka haluan aina reissussa tehdä, on paikan ihaileminen ylhäältä käsin. Jos oot yhtään samanlainen kuin mä, niin tämä linnoitus kannattaa merkata muistiin. 




Alas palattuamme kiertelimme vielä hetken kaunista Hvaria, ja parkkeerasimme sitten itsemme kivan oloisen kahvilan pöytään. Kiireetön auringossa istuskelu on ihan parasta jo kotipihalla, mutta vielä hauskempaa on, kun mukana on pari kaveria ja ollaan kauniin vanhan pikkukaupungin keskustassa. Siinä me istuttiin muutama tunti ihan vain nauttimassa olostamme. Ei oikeastaan tehty yhtään mitään, mutta se siinä just olikin kaikkein parasta. Ulkomailla saattaa välillä tuntua siltä, että olisi pakko mennä ja nähdä ja kokea koko ajan. Ettei vaan jää mistään paitsi. Mutta mä väitän että vähintään yhtä tärkeää on pysähtyä. Katsoa ympärilleen ja vain nauttia siitä hetkestä ja tunnelmasta.

Onneksi Suomessakin on kohta kesä!



6 kommenttia:

  1. Kaikki kolme saarta koettuna! En enää muista, kumpi on parempi - Brac tai Hvar (ei oo kroatian fontteja tässä koneessa, hih). Mutta pitkä ranta (olikohan se Bracissa), nimeltään Bol, on tuttu. Jommassakummassa taas oli ne kaks liukumäkeä (olikohan ne Hvarissa) ja ne olivat ihania - ainoa huono puoli niissä liukumäissä oli maksullisuus.

    Visin saari on pienin noista, muistaakseni siellä oli vain yksi rafla (mistä en ees pitänyt) tai ainakin näin oli vuonna 2009. :D Lisäksi on sellanen saari, ko Solta - sekin on koettu.

    Tuttuja maisemia. Viimeisimmästä kuvasta sen ainakin huomaa. ♥ Ja täälläkin oottelen kesää, mitä ei täällä ollut sitten vuoden 2014. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei eli ravintolakierrokselle ei kannata suunnata Visiin :D Luontoa ja sen sellasta oon eniten kuullu sieltä kehuttavan, eli retkeilijän kohde ehkä? Mäkin olisin halunnut käydä niin monella saarella ku suinkin mahdollista, jos vaan olis ollut enemmän aikaa!

      Liukumäkiä en ainakaan huomannut, mutta voi myös olla että ne rakennetaan uudestaan aina kesäksi ja puretaan talveksi? Tai sit ne oli kuitenkin jossain muualla ku Hvarin saarella. Mut joo. Ja toivotaan et tänä vuonna tulis oikeesti lämpöäkin Suomeen ♥

      Poista
    2. Se voi olla että ne liukumäet ovat vain kesällä. :D Viimeisimmästä käynnistä on tosin jo n. 6 vuotta, joten aika kultaa ja hälventää silmin nähdyt muistot. *Ja ei, Visiin ei kannata mennä ravintolakierrokselle, eli sinne mentäessä kannattaa ottaa omat eväät mukaan.

      Oon miltei joka kerta ollut sen pari viikkoa. Pitkässä viikonlopussa, hyvä jos edes viikossa, ei kerkiä kattomaan ko nämä pakolliset nähtävyydet.

      Poista
    3. Mä oon ihan samaa mieltä, reissatessa on parasta jos ehtii olla ainakin sen viikon verran. Pienilläkin paikoilla on yleensä sen verran tehtävää ja nähtävää, että lyhyemmässä ajassa tulee vaan kiire (tai ei ehdi nähdä kaikkea mitä haluais).

      Poista
  2. Ihana postaus!

    https://jasukuvaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista