maanantai 25. syyskuuta 2017

Törkeen hyvä feta-pinaattipasta

Mä oon syönyt feta-pinaattipastaa jo neljästi reilun viikon sisään, niin hyvää tää on. Mä rakastan ruokia, jotka on superhelppoja ja nopeita valmistaa, ja jotka silti maistuu ihan älyttömän hyvältä. Etenkin arkipäivisin, kun olisi paljon kouluhommia tehtävänä ja aika kortilla, on ihana kun keittiössä ei tarvitse valua koko iltaa. Ehtii tehdä muutakin. Sellainen ihanan iisi arkiruoka tää feta-pinattipastakin on, ja kuten jo sanoin niin maku on tosiaan älyttömän hyvä. Fetan ja pinaatin yhdistelmä toimii ainakin mun mielestä missä vaan pastasta piirakkaan ja takaisin.



FETA-PINAATTIPASTA (2:lle)

Tarvitset: pastaa kahdelle
1 sipuli
2/3 prk fetaa 
150 g hienonnettua pakastepinaattia
2 dl ruokakermaa(itse käytin plantin maustamatonta)
valkosipulirouhetta
mustapippuria
valkopipuria
chiliä
suolaa

Tee näin: Keitä pasta samalla kun valmistat kastiketta. Pilko ensin sipuli ja kuullota se. Tässä vaiheessa voit heittää mukaan vähän valkosipulirouhetta tai tuoretta valkosipulia. 

Lisää pannulle pakastepinaatti ja sekoittele kunnes pinaatti on sulanut. Pilko myös feta ja lisää sekin joukkoon.

Kaada päälle ruokakerma ja sekoita tasaiseksi. Mausta makusi mukaan. Mä laitoin pienen ripauksen valkopippuria, suolaa ja voimakasta chiliä Ja pippuria ripottelin ihan reilusti.

Parasta tää tietysti on heti tuoreena, mutta ei ollut hullumpaa työpaikallakaan popsia evääksi feta-pinaattipastaa. 


perjantai 22. syyskuuta 2017

Juurtumisesta



Mistä tietää, että on juuret jossakin paikassa? Siitä, että kaupassa saattaa törmätä tuttuihin ihan sattumalta. Siitä, että muistaa ulkoa julkisten aikataulut ja sen, mistä mikäkin juna tai bussi lähtee. Siitä, että uudessa koulussa oli jo valmiiksi tuttuja naamoja ja siitä, että tiedät mille nauretaan kun puheenaiheena on "se yksi lauantai toissasyksynä".

Mä muutin pääkaupunkiseudulle reilut viisi vuotta sitten (joista tosin yksi vuosi kului Lontoossa au pairina). Muistan  vieläkin sen, miten orvolta tuntui ekana lukiopäivänä, kun kaikilla muilla tuntui olevan koko kaveripiiri samassa koulussa. Kaupungilla en taatusti törmännyt tuttuihin, ja moni muille ihan normaali asia oli mulle uutta ja jännittävää. Kuten vaikka se, miten bussikortti toimii. 

Lukion aikana sitä pikkuhiljaa tutustui ihmisiin ja kotikaupunkiin. Tai kaupunkeihin, sillä oon asunut tähän mennessä niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin, ja niputan nää kaikki kolme samaan pääkaupunkiseutunippuun. Vaikka oon aina tuntenut kuuluvani pk-seudulle, en silti tuntenut tätä tietyllä tapaa kodikseni. Lähes kaikilla muilla oli lapsuudenystävät täällä, ne yhteiset kamalat ala-asteen opettajat, ja kaikki muistot. Mun muistot ja lapsuudenystävät olivat satojen kilometrien päässä.

Ei ne lapsuuden ystävät oo yhtään lähemmäs muuttaneet, mutta koulujen alettua oon alkanut huomaamaan yhä selvemmin, että pääkaupunkiseudusta on tullut mun koti. Tunnen kaupunkien eri osat enemmän tai vähemmän hyvin, oon luonut uusia muistoja tänne ja nykyään on aika tavallista, että törmään kaupungilla edes yhteen tuttuun. Joku saattaa olla töissä samassa ravintolassa missä mä oon syömässä, ja toinen saattaa kulkea aamulla samaa reittiä koululle. Tavallaan nää on ihan pikkujuttuja, mutta silti nää on myös niitä, jotka saa jonkin kaupungin tuntumaan kodilta. Tuntuu kuin olisi kasvattanut juuret tähän paikkaan.



Muistojen luominen on ehkä tärkein osa juurtumista. Nykyään jos keskustellaan lukioajoista, niin porukasta löytyy varmasti ainakin joku, joka on käynyt samaa lukiota ja voi huutaa innnostuneesti että "Hei joo mäkin muistan ton!!". Muistan kun pian naimisiin menevät kaverini tapasivat ekoja kertoja, ja voin nauraa muiden mukana, kun puhutaan siitä yhdestä kesästä vuonna x. 

Kaveripiireissäkin huomaa selkeän muutoksen. Alkuun mulla oli tasan yksi porukka, eikä yhtään kaveria sen ulkopuolelta. Sitten kuvioihin tuli toinenkin porukka, ja nykyään mulla on näiden kahden porukan lisäksi myös monta muuta kaveria. Mitä kauemmin jossakin paikassa asuu, sitä useampiin ihmisiin tutustuu, ja siksi pidän yhtenä juurtumisen merkkinä myös sitä, että samalla paikkakunnalla on kavereita joista kaikki eivät tunne toisiaan.

En tosiaan ollut ajatellut näitä juttuja oikeastaan ekan pääkaupunkiseutuvuoteni jälkeen, mutta nyt uuden koulun alettua oon huomannut selkeän eron vaikkapa lukion alkuun. On ihana huomata juurtuneensa tänne. Ennen en osannut vastata kysymykseen kotipaikasta, mutta nykyään osaan.

Onko teillä ollut muuton jälkeen yhtään samoja fiiliksiä kun mulla? Mikä tekee sun kotipaikasta kotipaikan?


keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Keskiviikon kuulumisia



Mulla on ollut tänään ihanan pitkä aamu. Koululle tarvitsee vaivautua vasta puolen päivän jälkeen, joten oon saanut heräillä rauhassa ja opiskella omaan tahtiini. Yksi isompi tentti on enää muutaman viikon päässä, ja oon lukenut siihen hörppien samalla ehkä sata litraa teetä. Mun pitää ehdottomasti esitellä mun teevarasto teille jossakin vaiheessa, sillä mulla on niin monta lemppariteetä. Ostin kans vastikään Ikeasta söpön hyllykön, johon voin säilöä niin teet kuin vedenkeittimenkin. Ihan parasta etenkin opiskelujen kannalta, kun ei tarvitse lähteä mihinkään saadakseen lisää teetä.



Tälle päivälle suunnitelmissa on käydä sillä yhdellä luennolla, ja viettää illalla laatuaikaa poikakaverin kanssa. Bongasin kartasta kivan oloisen viheralueen ihan mun kämpän läheltä, niin voisi vaikka  napata teetä termariin ja lähteä pienelle luontoretkelle. Nyt syksyllä joka paikka on niin älyttömän kauniina! Ja tekee ihan hyvää tutustua lähialueeseen vähän paremmin. Eilen jäin vahingossa väärällä pysäkillä pois, ja ehdin jo melkein eksyä tähän naapurustoon (tai olisin varmaan eksynytkin ilman google mapsia). Piristävä kävelylenkkihän siitä tuli, joten en valita. En tosin ota tästä mitään paineita. Jos iltapäivällä laiskottaa, niin hyvän ruoan laittaminenkaan ei olisi yhtään hullumpi idea.

Toisen asteen koulutuksessa on se hyvä puoli, että opinnot on oikeesti kiinnostavia. Mä oon tähän mennessä ollut jokaisesta kurssista ihan innoissani, ja nää tenttikirjatkin on tosi mielenkiintoisia. Nyt mun täytyy jatkaa opiskelua, ja syödä ehkä jotain aamupalaakin. 

Kivaa keskiviikkoa teille tyypit!


maanantai 18. syyskuuta 2017

Tänä syksynä aion...



Leipoa piirakan. Ehkä omenasta, ehkä kurpitsasta tai jostain ihan muusta.

Käydä Valokarnevaaleissa. Ihanan tunnelmallinen tapahtuma, joka pitää ehdottomasti tsekata tänäkin vuonna.

Hoitaa kouluhommat kunnialla. Etenkin yläasteella, mutta osittain vielä lukiossakin mä saatoin hyvin palauttaa vaaditun tehtävän vasta pari päivää deadlinen jälkeen. Tai jos palautinkin jotain ajoissa, niin se oli aina viimeisen illan suherrus. Nyt oon polkaissut ammattikorkean aika kivasti käyntiin, ja haluan jatkaa tällä tiellä. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, sillä ainakin tähän mennessä kaikki tehtävät ja muut on olleet todella mielenkiintoisia! 

Tehdä kotitekoista lattea - mieluiten syksyn makuista. Chai latte olisi aika herkku, pitää kysyä poikaystävältä siihen ohjetta (tai pyytää häntä tekemään, hehe).



Tehdä jonkin isomman luontoreissun, mieluiten koko päivän mittaisen. Eväät vaan reppuun, ja syksyistä luontoa ihastelemaan! 

Lukea ainakin yksi Harry Potter -sarjan kirja englanniksi. Chamber of Secrets olisi periaatteessa vuorossa seuraavana, mutta multa löytyy omana The Prisoner Of Azkaban. Pottereissa on niin ihana tunnelma, ja englanniksi lukeminen toisi kivaa vaihtelua.

Keitellä syyskeittoa. Monet juurekset ja kasvikset ovat nyt parhaimmillaan, joten joku sadonkorjuuhenkinen keitto olisi aika täydellinen vaikka sunnuntaiaamulle.

Pukeutua syksyisesti. Pari kertaa oon tän jo tehnytkin, koska neuleet ja viininpunainen tuovat asuun automaattisesti vähän syksyä.

Käydä vihdoin kotikotona. Koko kesä meni ilman, että pääsin kertaakaan sinne suunnalle, sillä aina oli joko heillä tai mulla menoa. Mutta nyt on matkat jo varattu!!


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Auringonlaskun piknik



Hypätään lentokoneeseen, ja matkustetaan vielä hetkeksi takaisin yhteen Italian kauneimmista paikoista. Kuten jo aiemmin hehkutin, Corniglia on ehkä maailman söpöin pikkukylä (tai ainakin yksi niistä!), ja siellä myös vietettiin yksi meidän reissun ihanimmista illoista. Kuvittele siis itsesti maagiseen hetkeen juuri ennen auringonlaskua, kun kaikki värjäytyy kullan ja punaisen eri sävyillä. Hiljainen puheensorina soljuu ympärillä ja keskipäivän kuumuuskin on vaihtunut leppoisaksi iltatuuleksi.



Me löydettiin ihana näköalaterassi jo ensimmäisenä Corniglian iltana, mutta oltiin silloin liian nälkäisiä jäämään sinne pidemmäksi aikaa. Seuraavalla kerralla oltiin jo astetta viisaampia, ja haettiin hyvissä ajoin focacciat mukaan yhdestä kivasta kahvilasta. Mä oon ehdottomasti suolaisen ruoan ystävä, ja olikin aika ihana saada tuoreen focaccian väliin vielä kahvilan itse tekemää pestoa. Leivät kädessä jatkettiin matkaa terassille, ja istuttiin leveälle kaiteelle syömään evästä. Pikkuhiljaa terassille alkoi valua muitakin - niin paikallisia kuin turistejakin - jotka meidän tavoin olivat napanneet syötävää tai juotavaa mukaansa. Auringonlaskuissa on taikaa, etenkin tällaisissa joista ehtii nauttia kaikessa rauhassa kivan päivän päätteeksi. 



Ainakin mun mieleen tällaiset ihanat, kiireettömät hetket jää mieleen kaikkein parhaiten. Kysykää multa mun elämän kivoimpia yksittäisiä hetkiä, ja tuun luettelemaan just joitain tän auringonlaskupiknikin kaltaisia. Auringon laskeminen vie oman aikansa, ja taivaan muuttuvaa värinäytelmää seuratessa mieli lepää. Ei ole kiire mihinkään, saa viettää laatuaikaa hyvän ystävän kanssa ja vain nauttia illan tunnelmasta. Mitä rentoja tai ihania hetkiä sulla on ollut viime aikoina?


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Lazy Sunday


Hyvää sunnuntaita tyypit! Toivottavasti teidän viikonloppu on sujunut kivasti, ja ootte ehtineet rentoutumaankin. Mulla itellä on takana kolmipäiväinen viikonloppu, joskin perjantai kului pitkälti koulujuttujen ja kämpän järkkäilyn parissa. Ikeavisiitti tuotti tulosta, ja sain mun huoneeseen oman teenkeittopisteen - ihan parasta kun voi opiskeluiden lomassa vain ojentaa kätensä ja napauttaa vedenkeittimen päälle. Ja aamulla voi juoda aamuteet vaikka sängystä käsin, kuten mä tänään tein. 

Sunnuntait on kuin luotuja hitaaseen heräilyyn ja pieneen sängyssä pötköttelyyn. Yleensä pyrin nousemaan noin seiskan aikoihin, mutta tänään annoin itselleni luvan tehdä kaiken niin hitaasti kuin huvittaa. Väsäsin jääkaapin jämistä pienen aamupalalautasen, ja nautin sen sängyssä samalla kun selailin yhtä ihanaa kirjaa (siitä tulossa postausta jossakin vaiheessa!). Tunnistaako joku sen jo tosta kuvasta? En oo vieläkään varsinaisesti noussut sängystä, vaan hengaan edelleen yövaatteissa ja yövilttiin kääriytyneenä. Tällaiset rentoilupäivät aina silloin tällöin piristävät kummasti mieltä, ihan aina ei tarvitse olla tehokas.

Mä jatkan nyt sunnuntairentoiluja lemppariblogien lukemisella ja bullet journalin täydentämisellä. Mitä pläänejä teillä on tälle päivälle? Nähdään taas ensi postauksessa!

torstai 7. syyskuuta 2017

Ihana Cinque Terre



Kävelen alas viinitarhojen reunustamaa tietä. Paikallinen vanhus huikkaa buongiornot ja vastaan hänelle hymyssä suin. Tuuli tuo alhaalla siintävän meren tuoksun mukanaan, ja kävelen vähän reippaammin. Joku parkkeeraa skootterinsa karhunvatukkapensaan varjoihin, ja nappaa muutaman marjan suuhunsa.



Cinque Terressä on sitä jotain. Mä en vaan pysty riittävästi kuvailemaan, kuinka paljon tykkään tuosta paikasta, en vaikka mulla on kuvat ja kaikki apuna. Cinque Terre, eli suomeksi Viisi Maata, on äärettömän suloinen viiden kalastajakylän joukko Pohjois-Italiassa, meren äärellä. Oon ihaillut sieltä otettuja kuvia jo ennen kuin edes tiesin, missä maassa ne värikkäät talot ja ihanat maisemat sijaitsevat. Ei siis tarvinnut ihan hirveän kauaa miettiä minne suunnata, kun lähdimme Italiaan.



Meidän yöpaikaksi valikoitui Corniglia. Oltiin nimittäin varausten kanssa aika myöhään liikkeellä, ja muut kylät olivat siinä vaiheessa jo lähes täyteen buukattuja. Meillä kävi kuitenkin aika älyttömän hyvä tuuri, koska juuri Cornigliasta tykkäsin lopulta kaikkein eniten. Neljässä muussa kylässä on kaikissa ranta, mutta meidän "kotikylä" sijaitsee paljon niitä ylempänä. Voitte varmaan kuvitella, että niissä vajaan 40 asteen helteissä joka ikinen turisti suuntasi rannalle. Tai ainakin suurin osa. Saatiin siis olla Cornigliassa todella rauhassa, mikä sopi kauniin kalastajakylän tunnelmaan paljon paremmin kuin hullut turistimassat joita esimerkiksi Manarolassa kohtasimme. Oli sekin aivan ihana, kuten kaikki Cinque Terren kylät, mutta mun sydän jäi erityisesti meidän kotikylään.



Mä en edes tiedä, mistä kertoisin teille. Niistä ihanan ystävällisistä ihmisistä, joita kohtasimme? Monikaan ei edes puhunut englantia, eikä me puolestamme italiaa, mutta niin vain saatiin juttua aikaan muun muassa ihanan vanhan papan kanssa, joka opasti meidän turistipisteelle. Joka muuten oli vain syvennys yhen rakennuksen seinässä. Tai sitten voisin kertoa teille älyttömän hyvistä ruoista, joita syötiin Cinque Terrellä. Paikalliset hedelmät ja tomaatit olivat mielettömän hyviä, ja voisin mennä sinne takaisin ihan vain pestotäytteisen focaccian ja herkullisten kalaruokien takia. Tai sitten voisin kertoa ihanista auringonlaskuista ja siitä yltiöpäisestä kauneudesta, joka meitä ympäröi kaikkialla Cornigliassa ja koko alueella.



Vaikka meidän muukin reissu oli aika onnistunut, niin Cinque Terrellä vietetty aika on koko matkan ehdottomia kohokohtia. Oon niin onnellinen, että päätettiin lähteä sinne, ja toivon tosissani että just sä pääset joskus näkemään paikan myös, jos yhtään matkailusta tykkäät. Ja hei, ootteko tekin käyneet jossain ihan mielettömän ihanassa paikassa? Mua kiinnostais kuulla teidänkin reissujuttuja!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Hello September



Viileitä aamuja, sumua pellon yllä. Puin maanantaina ylleni ensimmäistä kertaa villapaidan, ja totesin että täällä se syksy tosiaan taitaa olla. 

Syksyyn kuuluu jotenkin olennaisesti muutos. Kouluja alkaa tai lähdetään ulkomaille. Tänä vuonna mun syyskuu alkaa uudesta asunnosta käsin, koulun aloitin jo jonkin verran aiemmin. Muutosten tuulet puhaltaa, ja toivon että ne tuo tähän syksyyn ihan erityisen kivoja juttuja. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että suunta on oikeaan päin. Opinnot vaikuttavat just niin kivoilta kuin oon aina toivonutkin, ja uusi kämppä saa mun sisäisen sisustusintoilijan ihan täpinöihin. Tekee mieli hankkia miljoona ihanaa asiaa. Suloinen päiväpeite ainakin, ja uusi matto.

Ulkona ulvoo tuuli ja sade ropisee ikkunaan. Syksyisin kaivan kaapista mun ihanat, mausteiset teet, ja käperryn sohvalle hyvän kirjan kanssa. Järjestän vaatekaapin uuteen uskoon ja lähden kävelylle kirpeän raikkaaseen aamuun. Syyskuu on alku kaikelle ihanalle syksyisälle, ja siksi se onkin yksi mun lempikuukausista.

Tervetuloa, syyskuu.

tiistai 29. elokuuta 2017

Pohjois-Italian parhaat gelatot



Italiaan ei vain voi matkustaa ilman että syö paikan päällä noin puoli miljoonaa gelatoa. Ei mekään vältytty gelatotulvalta, vaan taidettiin herkutella sellaisilla lähes joka ikinen päivä - ja joskus useammankin kerran päivässä. Lämpöasteita oli lähes koko reissun vajaat 40 astetta, ja oltiin sentään gelatojen luvatussa maassa, joten mitä muutakaan me oltaisiin voitu tehä? Niinpä.

Koska koluttiin parin viikon aikana ihan kohtalaisen monta gelateriaa ja jädemakua, niin voisin väittää tietäväni Pohjois-Italian gelatoista edes jotakin. Listasin siis alle viisi parasta gelateriaa, joissa käytiin. Nää nimet kannattaa painaa mieleen ja piipahtaa niissä itsekin, jos jossain vaiheessa Italiaan suuntaat. On meinaan aika törkeen hyviä.



POHJOIS-ITALIAN PARHAAT GELATOT

Firenze: Carraia
New York Times on nimennyt tän yhdeksi maailman parhaimmista gelaterioista, ja ei voi kun yhtyä mielipiteeseen. Huikeat makuvaihtoehdot, ja älyttömän kiva henkilökunta. Jos jäätelöä voisi kuljettaa lentokoneessa, olisin taatusti raahannut täältä monta kiloa tuliaisiksi. Saatiin myös pidellä sadetta täällä, kun kaikki maailman vedet tippuivat yhtä aikaa taivaalta (vaikka taisi sitä vettä tulla samoihin aikoihin Suomessakin ihan reippaasti).

Kaikki Corniglian gelateriat
Cinque Terrellä ollessamme yövyimme Cornigliassa, joten aika luontevasti tuli testattua kylän kaikki kolme gelateriaa. En edelleenkään osaa laittaa näitä parhausjärjestykseen, joten tyydyn vain toteamaan, että ostitpa gelatosi mistä tahansa Corniglian gelateriasta, saat taatusti hyvää. Söin muun muassa salted caramelia yhdessä paikassa jonka nimeä en muista, mangoherkkua Gelateria Cornigliassa ja tiramisu & ricotta-pistaasi-suklaatötterön Albertossa.



Venetsia: Mela Verde 
Mun ensimmäinen oikea gelato ikinä. Myyjä oli tosi kiva, ja mun valkkaama mela verde maistui täsmälleen siltä miltä pitikin, eli vihreältä omenalta. Yksi mun tavoitteista italiareissulle oli maistaa hyvää hedelmäjätskiä (normaalisti inhoan niitä), ja tää rasti saatiinkin ruksittua heti ensimmäisen gelaton kohdalla.

Garda: Gelateria Pasticceria Bullio
Garda itsessään ei sytyttänyt, mutta tää gelateria!! Mä söin jogurtti-passionhedelmätuutin, ja kaveri valkkas piña coladan. Ihan tajuttoman hyviä jäätelöitä, ja myyjäkin oli tosi ystävällinen. Plussaa myös ilmastoidusta myymälästä jossa mahtui istumaan. Tuli tarpeeseen, kun piipahdettiin gelateriassa yhtenä koko reissun kuumimmista päivistä.

+ Firenzessä sijaitsevat Edoardo ja Vivoli. Törkyhyvät jädet, mut palvelu tosi kiireistä ja vähän tylyä. Etenkin Vivoli voisi mun mielestä kilpailla samassa sarjassa Carraian kanssa, jos palveluun ja yleiseen viihtyvyyteen panostettaisiin huomattavasti nykyistä enemmän.


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Life updatee ja syksyn tavoitteita



Musta on ihana väsätä omat bucket listinsä jokaiselle vuodenajalle. On niin paljon kaikkea hauskaa, mitä voi tehdä esimerkiksi juuri syksyisin, ja uusi vuodenaika on samalla myös hyvä aika aloittaa uusi rutiini. Yks mun tän syksyn tavoitteista on ottaa liikunta entistä paremmin osaks mun arkea, se kun vähän jäi kevään ja kesän kiireissä. Päätinkin että parempi aloittaa heti tai koko homma jää (taas) ja kävin tänä aamuna juoksemassa pienen aamulenkin. Puhdisti kyllä ihanasti ajatuksia, kun sai urheilla raikkaassa aamuilmassa.

Mun päivät on menneet lähinnä koulujuttujen opettelussa ja tulevan muuton valmistelussa. Vielä ei ole kiire, mutta haluan hoitaa tän niin ettei kiirettä pääse missään vaiheessa syntymäänkään. Samalla oon ihan superinnoissani tulevasta kämpästä. Nykyisessä asunnossa lähes kaikki isommat huonekalut on kämppiksen, joten nyt pääsen sisustamaan kunnolla itse. Erityisesti mua on harmittanut kunnollisen työskentelytilan puuttuminen. En mä sitä toisaalta niin hirveästi viime vuonna edes tarvinnut, mutta nyt opiskeluiden myötä kunnolliselle työpöydälle olisi ihan toden teolla käyttöä. Lupaan laittaa teille kuvia tän workstation -projektin edistymisestä, kunhan ensin pääsen muuttamaan uuteen kämppään.



Muutama muukin isompi tavoite mulla on tälle syksylle. Haluan muun muassa  siirtää mun unirymin takaisin siihen, mitä se oli ennen yötyöputken alkua. Kello seitsemän herätys aamulla on oikeastaan aika kiva. Joskus olin enemmän iltavirkku, mutta nykyään tuntuu että saa paljon paremmin aikaan aamuisin. Muutenkin musta tuntuu, että lyhenevistä päivistä saa enemmän irti, kun on oikeasti hereillä koko valoisan ajan. 

Mulla on vielä muutamia Italiajuttuja varastossa teitä varten, ennen syksyisempiin aiheisiin siirtymistä. Jos teillä on jotain erityistä mitä haluaisitte kuulla italiareissuun liittyen, niin sanokaa ihmeessä! Vielä ehtii vähän vaikuttaa tulevien reissujuttujen aiheisiin. 


perjantai 25. elokuuta 2017

Let's Get Lost In Venice



Olin kuullut Venetsiasta paljon. Sen, miten pahalta siellä haisee kesäisin, kun kanaalien likainen vesi ja kaduilla lojuvat roskat oikein mätänevät auringossa. Sen, miten hillittömästi siellä on turisteja. Kuulemma niin paljon, ettei sekaan meinaa mahtua. Ja sen, miten koko kaupungi pyörii pelkästään niiden pahamaineisten turistien ehdoilla.


Mä en huomannut näistä mitään. Sen sijaan näin kauniin vanhan kaupungin, jossa on lukemattomia kapeita kujia ja ihania siltoja. Ystävällisiä ihmisiä ja aivan upea, sopivan salaperäinen tunnelma. Onhan Venetsiassa toki roskaa, ja niitä turistejakin. Väittäisin kuitenkin, että sama juttu on jokaisessa Italian kuuluisimmista kaupungeista, joten asian kanssa on vain elettävä. Venetsiassa muiden turistien välttely onnistuu sitäpaitsi ihan älyttömän hyvin. Lähes kaikissa kaupungeissa on jokin tietty alue, jolle turistinähtävyydet (ja ne ruuhkat) pääasiassa keskittyvät. Venetsia eroaa muista kaupungeista siinä, että se on nähtävyys jo itsessään. Kyllä mekin käytiin kurkistamassa Ponte di Rialto ja muutama muu nähtävyys, mutta ainakin omasta mielestäni Venetsiasta saa kaikken eniten irti vähän kauempana turistikeskittymästä. 



Meidän ensimmäinen ilta Venetsiassa oli taianomainen. Vierailtiin ehkä maailman hulluimmassa kirjakaupassa, kiivettiin kirjaportaat ja vaelleltiin päämäärättömästi kaupungin kapeilla kaduilla. Ruokapaikkaa jouduttiin jonkin aikaa etsimään, mutta päädyttiin sitten ihanaan meren rannalla sijaitsevaan raflaan. Tekivät meille oman pöydänkin ihan meren äärelle, kun katoksen alla oli jo täyttä. Näin suomalaisena tuntui alkuun jotenkin hassulta, että tyypit vaan kokoavat meille oman pöydän paikkaan, joka tuskin edes oli ravintolan varsinaista aluetta (saako sellaiseen pysyttää pöytää!?), mutta ressun aikana huomattiin aika nopeasti, että tää vain on se tyyli miten asiat Italiassa hoidetaan. Enemmän omaa ajattelua ja vähemmän kieltoja ja määräyksiä. Molemmissa tavoissa on puolensa, mutta oli ainakin virkistävää vaihtelua.



Toinen reissupäivä me aloitettiin erittäin italialaisesti leivosten ja "seisomakahvin" kanssa. Piipahdettiin söpössä leipomossa Rialto Marketin lähellä, ja mä pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan pistaasikreemiä, jota reissukaveri oli hehkuttanut suunnilleen siitä asti, kun jouluna kävi Roomassa. Eikä muuten ihan turhaa hehkutusta ollut, pitää yrittää metsästää vastaavanlaista täältä Suomesta...



Olisin viihtynyt Venetsian sokkeloisilla kujilla vielä paljon pidempään, mutta meidän matka jatkui jo eteenpäin. Ei kuitenkaan heitetty kaupungille hyvästejä, vaan sanottiin näkemiin. Nähdään vielä joskus!


maanantai 21. elokuuta 2017

Terkkui Italiast

Ihan kreisiabsurdi olo. Vielä viime maanantaina heräsin ihanassa airbnb -kämpässä Italian auringon alla. Sen jälkeen oonkin ravannut vähän kaikkialla, kun on ollut ensimmäisten koulupäivien tuomaa tohinaa ja vähän töitäkin. Kun soppaan vielä lisätään kämpän etsinnän aiheuttama stressi ja muu sellainen, niin voisi sanoa arjen alkaneen aikamoisella rytinällä. Vaan tästä tää syksy taas lähtee käyntiin, monta muistoa ja kokemusta rikkaampana.

Oltiin onnistuttu ajoittamaan meidän reissu just siihen kaikkein kuumimpaan aikaan, mittari näytti 35-40 astetta joka ikinen päivä. En yhtään ihmettele, miksi italialaiset avaavat ravintolansa vasta auringonlaskun aikoihin, seitsemältä illalla. Mutta kaikkeen tottuu. Alun tuskaisten hetkien jälkeen lämpö alkoikin tuntua oikeastaan aika kivalta. Ja illan viileydessä (siis 26 asteessa) tuntui jopa siltä että pitkähihaiselle voisi olla tarvetta!

Oli kaiken kaikkiaan aivan hullun hyvä reissu, ja tuutte varmasti kuulemaan siitä enemmänkin, jahka saan selattua, karsittua ja muokattua kaikki 1798 kuvaa... Mutta sitä odotellessa; ihanaa alkanutta viikkoa teille tyypit!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Italia Bucket List



Kuva: Milla Mykrä

Käy Cinque Terrellä - Tää on ollut mun koko elämän bucket listillä jo joitakin vuosia, joten pakkohan tää supersöpö alue on katsastaa kun kerran Italiaan muutenkin suunnataan.

Syö gelatoa. Paljon. - Niin siis mitä muutakaan voi tehdä, kun kohteena on Italia ja vuodenaika kesä? Okei söisin gelatoa ihan tarpeeksi talvellakin...

Katso miten aurinko laskee mereen - Auringon laskut on aina yhtä kauniita! Jos asuisin rannalla, katsoisin varmaan joka ikinen ilta auringonlaskua. Ja aamulla taas auringon nousua jos suinkin olisin hereillä.

Käytä ainakin vähän italiaa - Mun kielitaito rajoittuu siis tyyliin kiitokseen ja sen sellaiseen, mutta yritän käyttää vähää osaamista niin paljon kuin vain pystyn. Musta ainakin on ihanaa, kun joku ulkomaalaisista asiakkaista (oon asiakaspalvelualalla) sanoo lopuks kiitokset tai heipat suomeksi, joten koitan tehdä saman mutta Italiassa.



Kuva: Milla Mykrä

Vieraile Acqua Altra Libreriassa - Maailman hulluimmaksi, mutta myös kauneimmaksi tituleerattu kirjakauppa on tällaiselle lukutoukalle ihan must visit! Enkä yhtään ylläty, jos sieltä tarttuu mukaan jotain luettavaa paluumatkalle...

Syö mereneläviä Cinque Terrellä - Kalastajakylistä saa (yllätyyys) tuoreimmat kalat, ja italialainen ruoka uppoaa muhun muutenkin, joten merellisiä annoksia tulee varmasti syötyä tuolla useampikin. 

Ole aikaisin liikenteessä - En oo mikään bilettäjätyyppi, joten pitkien iltojen sijaan aion panostaa aamuihin ja olla liikenteessä ennen kuin suurin osa muista turisteista on päässyt edes sängystään ylös. 

Pidä silmät ja mieli avoinna - Kaikkein eniten odotan päämäärätöntä kiertelyä paikasta toiseen, ja yllättävien, ihanien helmien löytymistä, joten liian tiiviin ämpärilistan sijaan aion keskittyä olemaan, näkemään ja kokemaan.

Tän postauksen ilmestyessä oon ehtinyt jo jonkin aikaa ruksia tavoitteita pois listalta, mutta ajattelin että olisi kiva jakaa teillekin vähän mun suunnitelmia Italian reissua varten. Instagramista (@liidelz) tosiaan voi seurata mun matkan etenemistä vähän reaaliaikaisemassa tahdissa, jos Italiajutut kiinnostaa.

Ihanaa loppuviikkoa teille tyypit, ja palaillaan taas pian!


Kuva: Milla Mykrä

torstai 3. elokuuta 2017

Hello, Italy

Moikka! Ajattelin tulla kirjoittamaan pikaiset fiilistelyt tänne blogiin, sillä mun tän kesän kohokohta (jep, vielä näitäkin parempi) lähestyy hurjaa vauhtia. Tai oikeastaan siinä vaiheessa kun te luette tätä postausta, mä paistattelen jo Italian auringon alla. Ja lämpöä siellä taitaakin olla ihan toden teolla, monelle päivälle on luvattu lähemmäs 40 astetta. Saattaa siinä joku pieni Linda sulaa, mutta mun salaiseen suunnitelmaan kuuluu noin miljoonan gelaton syöminen, joten eiköhän tästä selvitä!

Italia on ollut mun matkahaaveissa jo ikuisuuden, joten ihan älyttömän siistiä päästä vihdoin oikeasti matkustamaan sinne. Ja vieläpä hullun hyvässä seurassa, nimittäin mun au pair -kamu, jonka kanssa koettiin kaikki parhaat Englanti-seikkailut, on reissuseurana tälläkin kertaa. Tää kesä on kulunut tähän asti lähinnä töitä tehden, joten pieni breikki ennen koulujen alkua tekee kyllä terää. 

Jos teillä on mitään suosituksia, vinkkejä tai muita Italiaan, niin antaa tulla. Mä oon pelkkänä korvana! Ja hei, tänne blogiin on tulossa reissun ajan pelkkää ajastettua materiaalia, joten jos reaaliaikaisemmat kuulumiset kiinnostaa, niin kannattaa seurata instassa @liidelz. Luvassa on hyyyvin paljon reissumatskua.

Kuva: Milla Mykrä

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Tän kesän parhaat


Synttärit - Ihania ihmisiä, parasta kakkua mitä oon koskaan leiponut, ja kesäilta rannassa. Just tällaiset hetket mä muistan vielä talven pimeydessäkin.

Yötöiden jälkeiset aamut - ihan mielettömän inspiroiva fiilis kun kävelee kotiin auringon noustessa ja luonnon heräillessä uuteen päivään. Pieni aamuviileys ja pellon yllä leijuva usva tekevät hetkestä täydellisen. Joka ikinen kerta.

Se hetki, kun sain tietää pääseväni kouluun - Ei enää uusia välivuosia, vaan vihdoin takaisin koulun penkille. Tykkääntykkääntykkään! Oon suunnitellut jo ihan innoissani että mitä kaikkea teen sitten kun koulut taas alkavat...



Pikkusiskojen yökyläily - koska siskot on parhautta <3 p="">

Suvisviikonloppu - Rentoa hengailua tärkeiden ihmisten kanssa, ja ne auringonlaskun värjäämät asuntovaunurivit!

Roskaruoka parvekkeella - Joskus on vaan maailman parasta ostaa kaupasta kaikenmaailman roskaruokaa, käpertyä viltin alle ja fiilistellä olemassaoloa.



Porvooreissu - Jos jollekin on on jäänyt epäselväksi, niin Porvoo on yks mun lempparikaupungeista Suomessa. Ja toi päivä oli vaan ihan täydellinen koska paras seura, ihanat ruoat ja upeista upein kesäkeli.

Se fiilis kun saa uitua yhden kierroksen uima-altaan ympäri - Jep, aika naurettavaa. Mut oon ihan hullu vilukissa, ja veteen uskaltautuminen on aina ollut mulle tosi haastavaa. Plussapuolena tietty se, että voittajafiilis tulee jo alle minuutin pulahduksesta...

Onnistuneet mekko-ostokset - Tiedättekö sen, kun meette kauppaan ostamaan asiaa x, mut sitä ei löydy mistään, ei edes monen tunnin kiertelyn jälkeen. Mä ainakin tiedän. Mutta viime ostosreissulla maailma oli mun puolella, ja kun menin etsimään mekkoa, löysinkin kaksi - ja lisäksi pari muuta vaatetta joita tarvitsen myös, vaikken varsinaisesti niitä ollutkaan mennyt etsimään. Aika jees.



Itse tehtyjen jäätelöiden syönti - Mä oon löytänyt monta uutta lempparia tänä kesänä! Etenkin slushie onnistui yli odotusten, samoin chilisuklaajäde. Toivottavasti elokuun lopullakin on vielä lämmin, niin ehdin väsätä näitä lemppareita uusiksi.

Rentoilu - Tää kuuluu kesään enemmän kuin mikään, ja oonkin töiden lomassa ehtinyt ihanasti myös ihan vain olemaan. 

Tuleva reissu - Tätä tuun hehkuttamaan vielä paljon niin blogin kuin instankin puolella. Ja voitte uskoa, että tätä reissua on odotettu kauan.

Ihanaa loppukesää teille tyypit ♥ Mikä on ollu sun tähänastisen kesän kohokohta?




torstai 27. heinäkuuta 2017

DIY keksijädet | Jäätelökesä

Apua, jäätelökesän viimeinen postaus olisi nyt sitten tässä. Vikan ohjeen kunniaksi päätin mennä sieltä missä aita on ihan kaikkein matalin - sillä kuka nyt jaksaisi kesäloman vikoja päiviä tuhlata keittiössä. Edes jäätelön takia. Tosin näidenkin kanssa voi halutessaan hifistellä ihan kunnolla, jos tekee jäden ja keksit ihan alusta asti itse. Miltäköhän maistuisi esimerkiksi lakritsijäätelö sitruunakeksien välissä? Tai omena-kanelijäde kaurakekseillä...



DIY KEKSIJÄÄTELÖ

Tarvitset: Parillinen määrä keksejä, lempparijäätelöäsi ( + strösseleitä)
Tee näin: Leikkaa jäätelöstä sopivan paksuinen siivu, ja aseta sitten yksi keksi sen päälle muotiksi. Leikkaa keksin muotoine pala, käännä keksi-jäätelöyhdistelmä toisin päin ja laita toinenkin keksi paikalleen. Kieritä jäätelön reuna halutessasi strösseleissä. Valmista. Nämä säilyvät myös pakastimessa jonkin aikaa, joten esimerkiksi isompi satsi juhlia varten onnistuu hyvin. 

VINKKI: Esimerkiksi nice creamia ja välipalakeksejä yhdistämällä saisi aika herkullisen välipalan!

Psst! Katso muut Jäätelökesä -postaussarjan ohjeet täältä (klik)!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Ihana Porvoo

Kävelet pitkin mukulakivikatua, jonka molempia sivuja reunustaa kauniiden vanhojen talojen rivi. Edessä siintää puisto, ja vastaan kävelevän naisen jäätelö näyttää houkuttelevalta. Ehkä puistossa on jäätelökioski, josta voisit itsekin ostaa viilennystä kesäpäivään. Et kuitenkaan pääse puistoon asti - ainakaan vielä - sillä vasemmalle aukeaa ehkä suloisin kuja ikinä, ja lähdet katsomaan minne se johtaa...



Me käytiin talvella poikaystävän kanssa Porvoossa, ja ihastuttiin sen kauneuteen siinä määrin, että päätettiin tulla kesällä takaisin. Lauantaina oli sitten The Day, ja vietettiinkin koko päivä Porvoon ihania katuja samoillen. Kesä helli meitä, ja sadevaroituksista huolimatta saatiin kulkea koko päivä ihanan auringonpaisteen alla. Löydettiin metsästä tän vuoden ekat mustikat ja ihailtiin vähän syrjemmässä sijaitsevien talojen ikkunoita ja pihoja. Olisi tehnyt mieli ostaa jäätelöt joka ikisestä vastaantulevasta kioskista, mutta hillittiin itsemme aika hyvin ja tyydyttiin yhteen tötteröön jokirannassa. 

Tältä reissulta jäi käteen kaksi ihanaa ruokapaikkaa, ja noin kymmenen muuta joissa haluaisin vielä tulevaisuudessa piipahtaa... Lounasaikaan ainakin mulla maha jo suorastaan huusi ruokaa, joten hyvin minimaalisen ympärillevilkuilun jälkeen päädyttiin ekaan kivanoloiseen paikkaan. Gabriel 1763 osoittautuikin aika hyväksi valinnaksi, sillä heidän vuohenjuustosalaattinsa oli ihan mielettömän hyvää! Kuulin myös, miten naapuripöydästä joku onnistui tilaamaan itselleen vegaanisen pizzan vaikka sellaista ei ravintolan varsinaisella ruokalistalla ollutkaan. Mun mielestä tällainen joustavuus ravintoloiden puolelta on ihan parasta.



Toinen, ehkä vieläkin onnistuneempi ruokailukokemus oli Cafe Postres, jossa istuttiin kaikessa rauhassa juomassa teetä ja syömässä yhtä parhaista juustokakuista ikinä. Tätä paikkaa olin vilkuillut jo talvella, mutta hullujen jonojen takia jätettiin sillä kertaa väliin. Nyt tilaa oli enempi, ja saatiinkin meidän teehetkestä ihana lepotauko kaiken kävelyn lomaan.

Taisin jo talvella hehkuttaa, mutta Porvoo on kyllä ehdottomasti yksi mun lempparikaupungeista Suomessa. Suosittelen todellakin piipahtamaan siellä, jos ette ole vielä käyneet!