keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Korpi keskellä kaupunkia



Jos 9-vuotias minä olisi saanut kurkata tulevaisuuteen, se ei olisi ehkä uskonut silmiään nähdessään mun eiliset puuhat. Inhosin nimittäin pienenä yli kaiken marjojen poimintaa. Marjan lajikkeella ei sinänsä ollut väliä, joka tapauksessa kaikki oli liian kuumaa ja pistelevää ja ikävää ja sankokin väärän kokoinen. Silti mä löysin eilen itseni mustikasta, ja jopa tykkäsin puuhasta!



Mulla on koko kesän muhinut mielessä ajatus siitä, miten talvella sitten istun nojatolissa hörppien itse poimituista mustikoista itse tehtyä mustikkamehua. Ja leivälle levittäisin niin ikään itse poimituista mustikoista tehtyä mustikkahilloa. Ei siinä sitten auttanut muu kuin raahautua sangon kanssa metsään, eihän tästä haavekuvasta muuten totta voi tulla. Ja lopulta siellä metsän siimeksessä tajusin että tää poimiminenhan on oikeestaan aika kivaa. Mikä ihme mua on vaivannut kaikki aiemmat vuodet?



Ämpärin täyttämisen lomassa oli pakko välillä pysähtyä ihailemaan maisemia. Ihan mielettömän ihanaa kasvillisuutta ja upeita värejä. Eikä ristin sielua missään. Olisi voinut luulla, että ollaan syvälläkin korvessa, mutta todellisuudessa autojen ääni kuului hyvin mättäille saakka, eikä lähimpään taloonkaan ollut pitkä matka. Oli tiedättekös vähän samanlainen olo, kuin löytäessäni keskeltä Lontoota pari salaista puutarhaa. Tässäpä kotimainen vastine, sillä nämä mustikkamaisemat löytyvät pääkaupunkiseudulta.



Eilisellä saaliilla ei vielä koko talvea elellä, mutta eiköhän tässä vielä ehdi poimia syksyn mittaan. Ja uutukaista keräilyintoa voisi laajentaa vaikka vadelmiin ja puolukkoihinkin. Sitä ennen voisi kuitenkin ottaa vielä yhden palan eilen leivottua mustikkapiirakkaa...

Kumpaan samaistutte enemmän, tohon 9-vuotiaaseen vai nykyiseen muhun?


12 kommenttia:

  1. Oi nam, mustikat on niin hyviä ♥ Täytyisi itse päästä kanssa poimimaan talteen, mutta usein käy niin, että ne tulee syötyä suoraan puskasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullaki meinaa ain käydä :D Mut nyt päätin että pakko se on poimia jos haluu mustikoita popsia talvellakin!

      Poista
  2. Pitäs kyllä itekkin keretä vielä mustikkaan ennen kun ne loppuu :D

    ♥: Jasmin N
    Little Things With Jassy
    Bloglovin'

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä ^_^ On se vaan kumman rentouttavaa puuhaa

      Poista
  3. Siis mäki vihasin pienenä ku vanhemmat aina raahas marjametälle!! Mut nyt oon vinkunu jo pitkään äitille et en oo päässy käymään lapsuudenkodilla ja siellä lähimetsällä poimimassa marjoja - tekis niin sikana mieli! Ei ehkä poimia, mutta syödä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se syöminen on se kaikkein paras osuus :D Lapsena ei ehk tajunnu tarpeeks selkeesti tätä yhteyttä poimimisen ja syönnin kans tai jotain :D

      Poista
  4. Mmmm mustikoita! Oikeasti, ainoita asioita joita oikeasti kaipaan vanhassa kodissa maaseudulla, oli marjastus! Täällä helsingissä kun sitä ei voi harrastaa ollenkaan :( Upeita kuvia ja tosi ihana teksti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kyllä voi! Noi tän postauksen mustikkamaat on Vantaalla, mut Helsingissäkin kyllä metsiä piisaa ^^ Kannattaa vähän vilkuilla lähialueen metsiä sillä silmällä jos mustikat innostaa :D ja kiitos paljon!

      Poista
  5. Mä tykkäsin poimia mustikoita pienenä ja tehtiin saaliista mustikkamaitoa :D aaaaa~ lapsuusmuistot ♡

    ♡ Sini | myblog-bysini.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkamaito on muutes yks sellasista "perinteisistä" syömisistä mitä en oo ikinä maistanu! Pitäis varmaan ^^

      Poista
  6. Mulla se meni just niin, että pienenä tykkäsin kerätä monta sankollista marjoja mutta nykyään se on niin epämiellyttävää puuhaa! :D On sitä silti tultua kerättyä mustikoita, mansikoita ja vadelmia, että juurikin voi sitten talvella syödä ja juoda niistä tehtyjä mehuja ja hilloja. :) Tosi kivoja kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni :DD Nomut oot sentään metsään selvinny kaikesta huolimatta! Ja kiitos <3

      Poista