maanantai 16. toukokuuta 2016

Kun unelman siivet eivät kannakaan



Viime kuussa kirjoittelin teille unelmien tavoittelusta, ja siitä miten mitään ei voi saavuttaa jos ei edes yritä. Hiljattain olen kuitenkin ollut todistamassa tapausta, jossa kovakaan yritys ei riittänyt. Unelma jäi toteutumatta, vaikka tämä henkilö oli tehnyt kaikkensa sen eteen. Näitä tapauksia on sattunut myös omassa elämässäni, ja ystäväni tapaus toi ne uudelleen mieleen.

Olen edelleen sitä mieltä, että yrittäminen on onnistumisen avain, mutta on myös totta, että joskus ei vain suju vaikka mitä tekisi. Siksi haluan valottaa teille mun näkökulmaa myös tähän asiaan.

Mä näen elämän ikään kuin palapelinä, jossa jokainen pala täydentää toisiaan ja on luomassa sitä kokonaisuutta jota jälkikäteen voi katsella. Voi olla, että juuri tämä toteutumatta jäänyt unelma onkin avainasemassa joidenkin myöhempien tapahtumien kannalta. Mä esimerkiksi olin koko peruskoulun ajan haaveillut käyväni ysin jälkeen opiston - englantilaisilla sisäoppilaitoksista kertovilla kirjoilla lienee ollut osuutensa haaveeseen - ja palaavani sitten kotipaikkakunnalleni lukioon. No, kaikki ei tosiaan mennyt kuten olin ajatellut. Mun ihan hyvällä keskiarvolla olisin päässyt sisään minä tahansa muuna vuotena, mutta juuri hakuvuotenani keskiarvoraja pomppasi lukuun 9,5. Ei tullut tervetulokutsua mulle.



Olin todella pettynyt ja surullinen unelman särkymisen johdosta, mutta se antoi mulle myös lisäpontta järjestellä asioitani mielekkäämpään suuntaan. En viihtynyt pikkupaikkakunnalla, jonka lukioonkin olin hakenut, joten päädyin lopulta pari viikkoa ennen koulujen alkua soittelemaan pääkaupunkiseudun lukioita läpi siinä toivossa että johonkin vielä pääsisi. Ja pääsinhän mä. Siitä alkoivat mun elämän kolme siihen mennessä parasta vuotta. Sain ympärilleni mielettömän ihania ihmisiä, joiden kanssa ollaan koettu jo monta juttua ja lisää vain on tulossa. Tässä vaiheessa osaan katsoa tapahtumien kulkua, ja jälkiviisaana todeta että kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Jos olisin päässyt opistoon, olisin luultavasti tyytynyt jatkamaan sieltä pikkupaikkakunnan lukioon, enkä olisi koskaan tavannut näitä upeita ihmisiä, jotka nyt olen saanut elämääni. Moni muukin asia olisi toisin, enkä tiedä olisiko minulla ollut rohkeutta lähteä edes au pairiksi, jos asiat eivät olisi menneet juuri tällä tavoin kuin menivät.

Haluan tän mun esimerkin kautta kertoa teille, että ikävilläkin jutuilla on usein tarkoituksensa. Jos ne ajattelee palapelin paloina, niin koko kuvahan olisi ihan erilainen ilman niitä. Kun yksi unelma kariutuu, joku toinen ehkä saa tilaa kasvaa. Kaikkia vaikutuksia ei huomaa heti, eikä välttämättä vuodenkaan päästä, mutta myöhemmin elettyä elämää pohtiessaan voi huomata, miten kaikilla tapahtumilla on ollut tarkoituksensa. 

Älkää siis lannistuko siipirikoista unelmista, vaa katselkaa tulevaisuutta avoimin mielin. Ehkä siellä on jo toinen upea unelma odottamassa toteutumistaan. 


4 kommenttia:

  1. Tää oli jotenkin ihan superkiva postaus! Sulla on niin ihanan positiivinen ajattelutapa, vaikka kaikki ei aina menekään niin kuin on suunnitellut tai haaveillut. Ja hei kiva huomata, että säkin ajattelet elämän palapelinä. Tosin sun omassa oli kyllä vielä vähän lisää ajatusta omaani verrattuna. Tää oli kyllä kiva päivän piristys, varsinkin kun itsekin aina välillä miettii, että uskaltaako lähteä tavoittelemaan unelmia, vaikka kaikki voikin romahtaa kerralla. Kiitos tästä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos päivän piristyksestä ♥ Ja aina kannattaa tavoitella unelmiaan, koska vaikka onnistumisen lisäksi on olemassa mahdollisuus epäonnistua, niin se epäonnistuminen on ainoo vaihtoehto jos ei edes yritä. Ja tosiaan se mahalaskun tehnyt unelmakin voi osoittautua tärkeäks palaseks myöhemmän elämän kannalta :)

      Poista
  2. Hei!
    Tiedätkö tuleeko host perheesi etsimään uutta aupairia lähtösi jälkeen? Olen pitkään lukenut blogiasi anonyyminä ja perheesi kuullostaa aivan ihanalta! Haluaisin kesällä aupairiksi juuri Britteihin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Heillä valitettavasti on jo seuraava au pair tiedossa. Mutta toivottavasti löydät jonkun superihanan perheen säkin, ja pääset lähtemään :)

      Poista