torstai 12. toukokuuta 2016

Elossa ollaan


Tuntuu hullulta, miten paljon asioita voi tapahtua muutaman hassun päivän aikana. Viime postauksesta on vasta reilu viikko, mutta sinä aikana mun elämä on hypännyt valovuoden eteenpäin. Ensin oli Englanti ja hostperhe, käytiin Hampstead Heathissa ja syötiin kakkua. Sitten tuli lähtöaamu, lentokone ja aurinkoinen Suomi. Tekisi mieli väittää että toin auringon mukanani, mutta en mä sitä ainakaan jäätävän kylmästä Englannista pystynyt tuomaan. Kotiin vanhempien luokse pääsin vasta eilen illalla, joten väsymysaste on aika lailla sen mukainen. Tässä välissä ehti olla ehkä kaksi pirteämpää päivää. Mut ehkä tää taas tästä, kun ei tartte enää itteni kokoista matkalaukkua raahata ympäri maailmaa. 

Mä en oo ehkä vieläkään kunnolla käsittänyt, että oon nyt aikuisten oikeesti Suomessa. On ollut niin paljon asioita hoidettavana ja väsymyskin on painanut päälle, että ei mitään maanvaihdoksia ole siinä sivussa ehtinyt huomaamaan. Meinaan vieläkin vastata mun pikkusiskolle enlganniksi joka kerta, kun hän jotain sanoo, ja tuntuu oudolta kuulla junien kuulutukset suomeksi ja ruotsiksi. Jotenkin tää paluu on paljon pitkäkestoisempi prosessi kuin Englantiin lähtö oli. 

Mä oon kokenut suuria tunteita ennenkin, mutta silti Suomeen palaamiseen liittyvä tunteiden sekamelska onnistui yllättämään mut. Kaikki ne hyvästit ja jälleennäkemiset, luopumiset ja saamiset yhdessä mylläkässä olivat vähän liikaa mun aivoille. Ihanaa ja kamalaa ja kamalan ihanaa yhtä aikaa. Nyt on onneksi jo vähän seesteisempää, ja ajattelinkin ottaa tulevan viikon erittäin lunkisti. Pääsykoeluvuissa on tosin loppukiri, mutta tykkään työn alla olevista artikkeleista niin paljon että lasken opiskelutkin tähän lunkisti ottamiseen. Nyt lähden keittelemään teetä ja nauttimaan kiireettömyydestä. Ihanaa kiireetöntä loppuviikkoa teillekin!

2 kommenttia: