lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kuka pysäyttäisi ajan?


Nyt se iski, lähtöpaniikki nimittäin. Matkalaukku pakattuna alkaa jo vähän hirvittää. En halua vielä Suomeen. Haluan elää lontooelämää, kokea lontookesän ja treenata englantia. Ja silti haluan Suomeen. Järjen ääni sanoo, ettei kesä täällä olisi yhtä ihana kuin aika tähän asti. Paikalla ei olisi kuin muutama niistä ihanista ihmisistä, joihin olen täällä tutustunut, ja työkuviotkin muuttuisivat vähän ikävämpään suuntaan viimeistään remontin alkaessa. Sitäpaitsi, täällä ei olisi niitä ihania suomi-ihmisiä joiden näkemistä odotan jo ihan täpinöissäni.



Ajatukset ovat niin solmussa, ettei järkevää tekstiäkään tunnu syntyvän millään. Tekee kuitenkin mieli jakaa tämän hetkisiä fiiliksiä teille. Ehkä mun au pair -lukijoista edes osa tunnistaa nää ajatukset? Tuntuu nimittäin siltä, että mua ollaan nyt repimässä kahteen suuntaan yhtä aikaa. On Englanti, superihana hostperhe, halu kehittää kielitaitoa ja seikkailla pitkin Britteinsaaria. On elämä jossa viihdyn, ja josta en raaskisi luopua. Mutta toisaalta tiedän, etten oikeasti halua tehdä näitä hommia kovin pitkään. Au pair -kokemus on ollut mahtava, mutta pikkuhiljaa alkaa olla tarve tehdä muutakin kuin pyykkäämistä ja kokkaamista. Haluan oppia uusia juttuja, kehittää itseäni ja tehdä jotain oikeaa. Kunnollinen työ tai opiskelupaikka voisivat olla näitä 'oikeita' juttuja, ja luulen että molempien kannalta on parempi jos asun Suomessa. Vaikka saatan vielä joskus palata Englantiin esimerkiksi vaihtoon, opintovapaalle tai vaikka eläkepäiviä viettämään, niin tiedän kuitenkin että Suomi on se paikka, jossa haluan pääosan elämästäni asua. 



Jos palataan eläkepäivistä tähän hetkeen, tiedän myös että Suomessa ovat kaikki ne ihmiset ja asiat, joita olen tämän ulkomaaelelyn ajan kaivannut. Vaikka tänne jää paljon uutta kaivattavaa, on silti ihana nähdä taas ystävät ja perhe ja kaikki. On ihana ostaa kaupasta salmiakkia, jossa ei ole muutaman punnan erikoisuuslisää, ja on ihana syödä muutakin ruisleipää kuin sitä saksalaista jota saa kaupasta gojimarjojen ja muun superfoodin vierestä. On myös ihana päästä tutustumaan kotimaahan uudelleen, sillä vasta täällä olen kunnolla tajunnut, miten upea maa Suomi on. Meillä on mieletön luonto, ja jopa ne muka niin tavalliset kaupungit näyttävät tällä hetkellä vähän eksoottisilta. Pitää siis kierrellä tutustumassa niihinkin, ennen kuin silmä taas tottuu suomalaiseen rakennustyyliin. 



Mutta nyt täytyy jatkaa lähtöpanikointia ilman tietokonetta, sillä talo täyttyy piakkoin ihmisistä, täytekakusta ja muusta mukavasta. Vika viikonloppu täällä, joten fiilis on aika haikea, mutta eiköhän se siitä viimeistään kakun myötä nouse. Ja kakku on muuten perinteinen suomalainen kermakakku, jonka leivoin eilen illalla! Nauttikaa te siellä Suomessa vappuhulinoista ihan täysillä, ja jättäkää pari munkkia mullekin!



ps: postauksen kuvat ovat eräältä kauniilta keväiseltä päivältä, kun kävimme au pair -porukalla lenkkeilemässä ja itse tehdyllä brunssilla. Tällaisia hetkiä tulee ikävä!

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia :) Jotenki fiilaan tota sun takasin tulemista ja sitä stressin ja innon sekasuutta vaikka en ite oo ollu au paurina tai ees vaihdossa. Toivotaan et kaikki menee hyvin ja pääsisit niihin "oikeesiin" hommiin :)

    VastaaPoista
  2. Muistan tosi hyvin ton tunteen kun oli tulossa takaisin Suomeen! :D
    Mut kyl kaikki on sit kuitenkin tosi hyvin, ja Lontoohan ei ole kauhean kaukana ^^
    Ihan sairaan hienot kuvat! <3

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Lontooseen onneks pääsee ihan parissa tunnissa. Eli nopeemmin ku junalla kotoa mummolaan :D Ja iiiso kiitos!

      Poista