perjantai 1. huhtikuuta 2016

Historian havinaa Walesissa



Oletko joskus miettinyt, miltä tuntuisi elää historiankirjan sivuilla? Nähdä ritarien taistelevan keskiaikaisten linnojen käytävillä ja vaellella keskellä lampaiden täyttämiä nummia. Walesissa pääsee hyvin lähelle tuota tunnelmaa. Osansa voi toki olla sillä, ettemme pysähtyneet reissun aikana yhdessäkään suuremmassa kaupungissa, mutta en nähnyt maassa ainoatakaan Burger Kingiä, Starbucksia tai vastaavaa. Niiden sijaan söimme pubeissa ja kahvittelimme paikallisissa pikkuliikkeissä.



Wales on ollut pitkään mun matkakohdelistalla, vaikken maasta edes kovin paljoa etukäteen tiennyt. Olin kyllä lukenut siitä kirjoista, olin lukenut matkapostauksia ja oletin tietäväni suunnilleen minne olen menossa. Mutta enpä tiennyt. En tiennyt, että maan katukuva on niin vanhanaikainen. En tiennyt, että lampaita on niin tajuttoman paljon (tämä kyllä olisi Englannin perusteella pitänyt arvata...) enkä tiennyt miten paljon historiaa siellä on nykyäänkin nähtävissä. Ajelimme ohi lukuisten vanhojen linnojen, ja vierailimme lähes raunioituneessa vanhassa kirkossa. Jos jossain kummittelee, niin siellä. Luonto oli vallannut seinät ja katto romahtanut aikaa sitten. Paikalle johti vain pieni polku, jota ei ilman oppaan vinkkiä olisi edes huomannut.



Paras juttu ikivanhan kirkon jälkeen oli Hay-On-Wye -niminen pikkukylä, jota kirjojen kaupungiksikin kutsutaan. Siellä järjestetään kirjallisuuden kunniaksi vuosittain Hay Festival, ja paikalla on festivaalien ulkopuolellakin toistakymmentä kirjakauppaa ja kaikenlaisia second hand bookshoppeja. Moni käytettyjä kirjoja myyvä "putiikki" oli merkitty nimellä "honesty bookshop", eli rehellinen kirjakauppa. Kokonaisen kaupan sijaan myymälän virkaa toimittivat monessa paikkaa vain muutama kirjahylly ja rahoille tarkoitettu laatikko. Mä en kerta kaikkiaan voinut lähteä kirjojen kaupungista ilman kirjaa, joten nyt mulla on Cecilia Ahernin How To Fall In Love sängyn päällä odottamassa illan lukuhetkeä. Kirjakaupatkin olivat todella houkuttelevan näköisiä, mutta pitihän se oma rehellisyys todistaa pistämällä kolikoita honesty bookshopin laatikkoon.



Mulle tärkeintä matkailussa on upeat maisemat, kiinnostava historia ja hyvä ruoka. Näitä kaikkia Walesissa riitti; maisemia pääsimme ihailemaan etenkin ratsastusvaelluksen aikana, historiaa näki ihan kaikkialla ja hyvää ruokaa testasimme eräässä pubissa (hah, jälleen yksi asia pois bucket listilta). Oli muuten aivan mielettömät annokset: omassani oli kaksi kanapihviä, perunamuusia, paistettuja perunoita, ruskeaa kastiketta ja yorkshire pudding. Lisäksi pöytiin tuotiin yhteiset kulhot erilaisia kasviksia, muun muassa keitettyjä juureksia sekä juustokuorrutettua kukka- ja parsakaalta. Jälkiruoaksi syömäni Cremé Brúlee täydensi makunautinnon ja tämän yhden kokeilun perusteella täytyy syödä pubeissa useamminkin. Ainakin hyvissä sellaisissa. 


4 kommenttia:

  1. Tuonne on pakko päästä joskus käymään♥ Upeat maisemat :)

    ♥ http://jeannays.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kannattaa ihan ehdottomasti! Tykkäsin Walesista hirmu paljon, ja varmaan tuun vielä käymään siellä uudestaan jossain vaiheessa elämää.

      Poista
  2. Ei vitsi kun kuulostaa upealta, tollaiset muinaiset maisemat ja kirjakaupat kuulostaa just mulle sopivilta (ja lampaat, aws!).

    Pitäisköhän mun liittyä lukijaksi, kaksi postausta luettu ja jo toinen kommentti... Kirjoitat muuten tosi hyvin, kiinnostavasti ja ei-tylsästi-tai-kuivasti, koska en nyt parempaa sanaa keksinyt. Eli on tässä blogissa muutakin kun mielenkiintoisia aiheita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle ainakin passas hyvin! Ja ihana kuulla että tykkäät ♥

      Poista