keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Yö lentokentällä



Mun koneen käyttö on viimeisen viikon aikana ollut ihan minimissä. Ensin suomi-ihminen tuli käymään, enkä raaskinut tuhlata yhteistä aikaa koneen näpyttelyyn. Lähestyvä muutto on aiheuttanut päänvaivaa sekin, ja kaupan päälle sain niskaani sellaisen flunssan ettei vuosiin ole vastaavaa ollut. Nyt selvisin kuitenkin jo koneelle asti, joten kyllä tää tästä. 

Viime aikoina vähäiseksi jääneet unet eivät ole varmasti sairauden torjunnassa auttaneet, mutta ainakin mulla on ollut hyvä syy. Varmaan jokainen Lontoossa vieraillut budjettimatkaaja tietää, että Heathrow'ta lukuunottamatta kaikki kaupungin lentokentät sijaitsevat aivan tuhottoman kaukana, metroverkon ulottumattomissa. Kun soppaan lisää sen, että suurin osa juna-asemille vievistä metroista nukkuu öisin, on aamulennolle ehtiminen melko hankalaa - jos siis ei ole yötä lentokentällä. Suomiystävä päätyi tuohon jälkimmäiseen ratkaisuun, ja pitihän mun lähteä seuraksi. Niin me siis yövyttiin lentokentällä, eikä edes ensimmäistä kertaa. 



Jos joku muu suunnittelee samaa kuin me, niin mulla olisi muutama vinkki. Ihan ensimmäisenä täytyy päättää, haluatko nukkua vai et. Kun ensimmäisen kerran yövyin lentokentällä, mun tavoite oli nukkuminen. No eipä onnistunut, sillä nopeammat ehtivät varata kaikki ei-käsinojalliset penkit kauan ennen kuin edes ajattelin nukkumista. Kuulukaa te noihin nopeisiin, jos haluatte nukkua, ja pitäkää penkistänne kiinni jos sellaisen onnistutte nappaamaan. Matkatavarat kannattaa suojata rosmoilta mahdollisimman hyvin, ja nukkua kaiken tärkeän, kuten passin, lentolipun ja lompakon päällä. Jos joku onnistuu jalkoihin sidotun rinkan viemään, niin ainakin pankkitili ja lentokoneeseen pääsy on turvattu.

Valvojille suosittelen kentän kahvilaa - etenkin jos olette reissussa ystävän kanssa. Kirjaan tai tablettiin voi syventyä lähes missä vain, mutta maailman parantaminen onnistuu parhaiten kahvi- tai teekupposen äärellä. Tähän mä olen päätynyt molempina lentokenttäöinä, sillä ystävää saattaessa haluaa käyttää ne viimeiset yhteiset tunnit hyödyksi. 



Lentokentällä vietetty yö voi myös olla pieni matka kyseisen maan ruokakulttuuriin. Mä pistin ystäväni syömään skonssin clotted creamilla ja hillolla, breakfast tean seurana tietenkin. Muutamaa tuntia myöhemmin pistelimme poskeemme oikean brittiaamiaisen, jonka myötä sain ruksia taas yhden asian pois mun bucket listilta. Samalla sain muistutuksen suomikeittiön paremmuudesta. Mä en ikinä vois vaihtaa mun omaa, kohtalaisen kevyttä ja raikasta aamupalaa rasvaiseen ja lihantäyteiseen brittiversioon. Aamuisin tarvitsen jotain kevyttä ja ravitsevaa, en makkaraa ja pekonia höystettynä kananmunilla ja tölkkipavuilla. Mutta onpahan sekin nyt koettu.


2 kommenttia:

  1. Yöt lentokentillä ei ole mitään herkkua, mutta kyllä niistäkin saa hyviä muistoja aikaan! Minäkin oon kerran jos toisenkin lojunut lentokentällä kellon käydessä aamuyötä, joskus on jutusteltu kavereiden kanssa, joskus yritetty saada edes parin tunnin unet penkeillä maaten. Kyllä se vaan on osa sitä elämystä, joka koko matkailuhomma on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niin on! Ja väsymyshiprakassa voi tulla yllättävn hyviäkin juttuja :D Vaikka itse yö ei ehkä hohdokkain mahdollinen olisikaan, niin myöhemmin niitäkin hetkiä on kiva muistella ^^

      Poista