keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Kuusi kuukautta Englannissa

Aiemmat postaukset: 1kk | 2kk | 3kk | 4kk | 5kk


Niin se puoli vuotta vain tuli täyteen. Tai tuli jo yli viikko sitten. Kaiken häslingin keskellä en ehtinyt pysähtyä miettimään puolivuotisfiiliksiä, mutta näin keskiviikkoaamuna on vihdoin aikaa vain olla ja ajatella. Ja aikaa tähän ajatteluun tarvitaankin, fiilikset on nimittäin aika epätodelliset. Ihan vasta mä tulin tänne, ja tänä aamuna keskusteltiin hostäidin kanssa jo mun poislähdöstä. Kai se on pakko uskoa, että loppusuora häämöttää. Apua.

Puolen vuoden aikana ehtii todella hyvin sisäistää vieraan maan tavat ja kulttuurin - ja kielen myös. Vaikka sanavarasto ei todellakaan ole samaa tasoa kuin syntyperäisellä britillä, on puheesta tullut ihan huiman paljon luontevampaa näiden kuukausien aikana. Osaan sanoa pleaset sun muut oikeisiin kohtiin, ja luulen että ainakin pirteänä sovin ihan hyvin brittiläiseen kohteliaisuusmuottiin. Väsyneenä ei aina muista skarpata.



Vielä olisi pari kuukautta aikaa parannella kielitaitoa ja nähdä Iso-Britanniaa. Mun pakko käydä -listalta uupuvat edelleen Wales ja Irlanti, joihin voisi suunnitella jo jonkinlaista aikataulua, määränpääkaupunkia ja tekemistä. Jos olette käyneet jommassa kummassa, niin vinkkejä saa heitellä! Samoin Englannin sisäisiä matkakohteita, sillä kyllä parissa kuukaudessa ehtii enemmänkin kuin kaksi paikkaa koluta - ainakin jos en sairastu enää uudelleen. 

Siinä missä Lontoon kadut ovat jo ihan tuttuja, on kotirintamalla tapahtunut jonkinlaisia muutoksia. Vaihdoimme koko hostperheen voimin kämppää, ja tätäkin postausta kirjoittelen nyt uudesta huoneesta. Vaikka vanhassa huoneessa oli paljon kivaa (kuten jättisänky), en silti valita tästä uudestakaan: maisemat ovat paljon paremmat, ja aurinko paistaa ikkunaan koko aamupäivän. Puistokin on paljon lähempänä, joten mun lenkkeilyinnostus saa kivasti uutta tuulta alleen. Vähän kivempi vain mennä lenkille, kuin kävellä ensin saastemöhnän läpi vähemmän saasteiseen puistoon että raaskisi pienesti tihentää askeleita. Vaikka suurkaupunki on ihana, säälin silti niitä jotka elävät täällä koko elämänsä. Raukkaparat saavat lenkiltä lähinnä mustat keuhkot tän saastemäärän takia. 

Nyt aion nauttia sydämeni pohjasta näistä viimeisistä kuukausista täällä, löytää uusia lempipaikkoja ja hengata hostperheen kanssa. Ja lenkkeillä lähipuiston polkuja ristiin rastiin.


4 kommenttia:

  1. Hei! Pitänyt jo kysyä pitkään (en tiiä ootko aikaisemmin maininnut) että millanen perhe sulla on siellä? Minkä ikäisiä lapset ja miten löysit tämän kyseisen perheen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon saattanut jossain mainita (haha en itsekään muista :D), mutta siis perheeseen kuuluu vanhempien lisäks 2v ja 4v lapset. Toinen vanhemmista on suomalainen, joten alkuun oli iisiä ku pysty käyttämään osittain omaa äidinkieltä. Nykyään puhun kuitenkin lapsille englantia, koska se menee niille niin paljon paremmin perille. Sekä vanhemmat että lapset on tosi ihania, eli oon viihtyny tääl hyvin :) Ja löysin lehti-ilmoituksesta tän perheen!

      Poista
    2. Kuulostaa ihanalta! Oon siis kanssa lähössä au pairiksi (elokuussa mieluiten) ja mulla on tunnus AuPairWorldissa, ja oonkin jo jutellu monien perheiden kanssa. Suurin osa kyllä Saksasta jotka muhun on ottanu yhteyttä mutta mieluiten haluisin just Englantiin!

      Poista
    3. Kannattaa tsekata facebookista erilaiset au pair -ryhmät, koska sitä kautta on aika moni löytänyt perheen :) Toki siellä kannattaa myös vähän varoa, koska fb on hyvä alusta myös feikkiperheille. Mut tsemppiä perheen etsintään! :)

      Poista