lauantai 24. lokakuuta 2015

Ihana, kamala Pariisi

Viime viikonloppuna koitti kauan odotettu reissu Pariisiin, jossa näin myös erään parhaista ystävistäni. Pariisi on ollut mun matkakohdelistan kärkipäässä niin kauan kuin jaksan muistaa, joten oli huikeaa päästä viimein käymään siellä. Matkan jälkeiset fiilikset ovat kuitenkin aika ristiriitaiset. En osaa päättää vihaanko vai rakastanko tuota kaupunkia, jossa kaupustelijat hyökkäävät päälle mutta toisaalta kahvilassa ystävällinen mummeli tarjoaa sinulle omaa juomaansa kun luulee sinun olevan janoinen.



Pariisin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti ihanan ystävälliset ihmiset, joita oli kaikkialla. Kuten nyt siellä kahvilassa, jossa mummeli tarjosi juotavaa. Apua sai aina kun tarvitsi, ja yleisesti se kuva, mikä mulle jäi ranskalaisista, on todella positiivinen. Metrossa nuori väki päästi vanhukset istumaan, ja moni tuli juttelemaan aina kun olin yksin jossakin. Lähes kaikista kohtaamisista jäi iloinen mieli ja hymy huulille. Mutta sitten on se kolikon kääntöpuoli. Kaupustelijat olivat uskomattoman röyhkeitä, ja eräskin heistä tarrasi käteeni kunnon pihtiotteella. Ei auttanut vaikka käskin päästämään irti ja sanoin etten osta mitään. Pääsin jatkamaan matkaa vasta kun kaupustelijan huomio herpaantui hetkeksi ja sain riuhtaistua käteni pois. Pariisissa oli muutenkin paljon turvattomampaa liikkua kuin Lontoossa. Täällä voin hyvin tulla yksin yöllä kotiin ilman että tarvitsee pelätä mitään, mutta Pariisi alkoi tuntua turvattomalta jo yhdeksältä illalla. 

Etenkään vanhempi ranskalainen väki ei osaa englantia, tai ei halua käyttää sitä. Asia olisi voinut muodostua ongelmaksi, mutta ongelmien sijaan sainkin paljon kivoja muistoja. Subwayssa eräs asiakas käänsi myyjän kysymykset englanniksi, kun minulla ja myyjällä ei yhteistä kieltä ollut. Karkkikaupassa ja eräässä pizzeriassa puolestaan selvisin elekielellä, joka on ranskalaisilla loistavasti hallussaan. Aina ei tarvita sanoja. 



Sain kosketuksen ranskalaisten outoon ruokailukulttuuriin jo ensimmäisten Pariisissa vietettyjen tuntien aikana. Yritin löytää jotakin ruokapaikkaa, mutta kaikki olivat kiinni. Ei ruokaa ihan yhtään missään vaikka nälkä oli jäätävä. Myöhemmin kuulin Ranskassa asuvalta ystävältäni, että ravintoloilla on vain muutama tietty aika päivästä, jolloin he tarjoavat ruokaa. Kyseisten aikojen ulkopuolella on aika epätoivoista yrittää löytää avoinna olevia ravintoloita. Tämän tiedon ansiosta osasimme syödä oikeisiin aikoihin, eikä mun ensimmäisen aamun harhailu päässyt toistumaan.

Ystävällisten ihmisten jälkeen Pariisin paras puoli taitaa olla rakennusten kauneus, Jos kerrostaloa voi sanoa siroksi, niin mä sanon Pariisin kerrostaloja sellaisiksi. Ihanan koristeellisia, ja kasveja kaikkialla. Kadut olivat sympaattisia ja kokonaisuus oli jostain menneiltä vuosikymmeniltä. Mutta kun rakennuksia tarkasteli lähemmin, sai huomata kaiken olevan hieman rapistunutta ja todella likaista. Lika ja roskat ovat suurkaupunkien vähemmän kivoja puolia, mutta Pariisi on silti sotkuisin kaupunki, jonka tähän mennessä olen nähnyt - ja olen sentään nähnyt monta kertaa suuremman Lontoon. Pariisin ihmismääräkin tuntui jotenkin väärältä. Kadut näyttivät siltä että niillä olisi kuulunut astella murto-osa paikalla olleista ihmisistä. Tämä kyllä voi johtua siitäkin, että reissun aikana monella eurooppalaisella oli syysloma ja Pariisi on tainnut olla monen muunkin matkakohdelistalla kuin vain minun.



Tällaiset fiilikset jäivät Pariisista. En osaa päättää tykkäänkö vai en, joten pitänee selvittää asia ja matkustaa Pariisiin vielä joskus uudelleen. Matkavinkkejä saa heittää, jos joku teistä on käynyt Pariisissa tai muualla Ranskassa! Ja muistakaa heitellä vielä viimeiset kysymykset kysymyspostaukseen

14 kommenttia:

  1. Itsellä myös Pariisista aika samanlaiset fiilikset jäi! Myös se oli minulle yllätys että ainakin siellä laidalla pariisista missä hotellimme oli, oli todella paljon kodittomia ympäri katuja. Multakin kun on nyt reissun jälkeen kysytty mielipiteitä niin ei oikein osaa vastata mitään kun on niin monenlaisia ajatuksia siitä paikasta. Odotus oli kyllä hieman eri monella tapaa mitä todellisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, etten ole ainoa! :D Pariisi kun yleensä ajatellaan romanttiseksi ja kauniiksi kaupungiksi. Ja joo kodittomien määrä tuli mullekin yllärinä (paitsi Brysselissä on niitä jopa enemmän kuin Pariisissa!). Sääli nähdä niin valtava määrä ihmisiä nukkumassa kaduilla, etenkin nyt kun yöt alkavat olla kylmiä.

      Poista
  2. Samaistun näihin fiiliksiin. Esim. Montmartren alue oli ihana, täynnä ravintoloita joissa oisin halunnut käydä, mutta Sacré-Cœurin ympäristö oli täysin pilattu krääsäkaupoilla joissa oli aggressiivisia myyjiä. :( Kieliongelmaan en tosin törmännyt tai sitten aika on kullannu muistot, omasta matkasta on 5kk aikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samaisen kirkon luona mä niihin hankaluuksiin jouduin. En osannut silloin vielä olla varuillani, mutta pois tullessa kierrettiin ovelasti kirkon sivulta :D Ehkä se aika kultaa muistot. Tai sit oot onnistunut olemaan tekemisissä sen englantia osaavan väestön kanssa :D

      Poista
  3. Samaistun täysin. Samaan aikaan niin mahtava mesta, mutta samaan aikaan todella, todella turvaton. Me käytiin reilillä Ranskan rajojen sisäpuolella peräti kolmesti. Ystävällisiä, hyvätapaisia ihmisiä, kaikkialla tosi kaunista ja nähtävää on paljon. Samaan aikaan kuitenkin just noita kaupustelijoita ja muuta hämäräkansaa. Me jouduttiinkin vähän väärään seuraan - kolme pohjoismaista likkaa ku lähtee iltamyöhään juhlimaan Pariisissa niin eihän se voi päättyä ku pakomatkaan ja poliisiauton kyytiin. Vaan olipahan kokemus jota muistellaan varmaan loppuelämä. Varovainen siellä kyllä saa olla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, kuulostaa hurjalta! Mut loppu hyvin, kaikki hyvin, oletan? :D Oon kyllä Pariisin jälkeen erittäin kiitollinen Suomen ja Lontoon (muusta Englannista en viel tiedä paljoa) kohtuu turvalliselle ilmapiirille. Toki varuillaan saa olla etenkin Lontoossa, mutta ei täällä samanlaista turvattomuuden tunnetta tule kuin Pariisissa.

      Poista
    2. Joo, pienillä henkisillä traumoilla ja ehkä-murtuneella jalkapöydällä selvittiin :D Kylläpä oli adrenaliinimyrsky. Juostiin mm. metallioven läpi, koska huoneessa jonne luikittiin porukkaa karkuun, ei ollut ollenkaan ikkunoita tai muita ovia... Meidät siis käytännössä kaapattiin asuntoon jonne alkoi lappaa lisää miespuolista porukkaa. Tajuttiin onneks tilanne ajoissa ja päästiin pakoon kuin ihmeen kaupalla. Oltiin kyllä tapahtuman jälkeen paljon varovaisempia eikä uskottu että kellään ois hyvää tarkotusta lähestyä meitä, hah.

      Poista
    3. Huhhuh, kuulostaa melkoisen hurjalta! Onneks ei kuitenkaan ton pahemmin käynyt.

      Poista
  4. Ihana kuulla muidenkin kehuvan pariisilaisten ystävällisyyttä! Moni tuntuu pitävän pariisilaisia töykeinä, mutta itsellänikin on vain positiivisia kokemuksia. Olen kanssasi samaa mieltä myös kaupustelijoista, varsinkin Sacré-Coeurin liepeillä olen saanut taistella itseni vapaaksi korumyyjien otteesta...

    Itse rakastan Pariisia yli kaiken, sen likaisuudesta huolimatta. Kaupungin kauneus, tyylikkäät ihmiset ja silmiähivelevä arkkitehtuuri saavat minut palaamaan sinne aina uudestaan. Pidän Pariisi-blogia osoitteessa www.pariisinlumo.com joten jos kiinnostaa Pariisi-vinkit, niin sieltä löytyy kaikenlaista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellanen kuva mullakin oli etukäteen! Mutta moiset huhut kumoutuivat jo ensimmäisten Pariisissa vietettyjen tuntien jälkeen. Ja olis ihan kiinnostavaa tietää paljonko koruja tollasella aggressiivisella tyylillä saa myytyä..

      Pitääkin mennä tsekkaamaan sun blogi! ^_^ Vaikka Pariisi ei mua nyt sytyttänyt, ajattelin silti matkustaa sinne vielä ainakin kerran tai pari mun Lontoovuoden aikana. Sun blogista vois löytyä ihan kivoja vinkkejä sitä ajatellen.

      Poista
  5. Oho, Pariisi kuulostaa tän tekstin ansiosta yhä jännemmältä paikalta! Mä olen halunnut käydä Pariisissa ihan nuoresta saakka, lähinnä Eiffel-tornin takia, nykyään ihan kulttuuri- ja kulinarismimielessä. Jännä kuulla, että raflat oli kiinni, mihin aikaan siellä oikein tarjoiltiin ruokaa? :O Ja samaa olen itekkin kuullut, useat eivät vain suostu puhumaan enkkua sitten millään, onneksi opiskelen tällä hetkellä ranskaa tulevaa ulkomaanmuuttoa varten, pitäisi varmaan ennen sitä käväistä Pariisissa treenaamassa osaamistaan! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oikein päässyt kärryille ton ruoan suhteen! Menin vaan kiltisti syömään silloin kun kaveri arveli raflojen olevan auki :D Mutta ainakaan aamupäivällä ei saa mitään, eli jos on tottunut syömään 11 aikoihin niin turha toivo. Voi kyllä vähän riippua alueestakin millä liikutaan? Mut sit kun sinne ravintolaan vihdoin pääsee, niin saa kans nauttia koko rahan edestä :) Söin muun muassa tajuttoman hyvää sipulikeittoa, joka luokitellaan alkuruokiin mutta täytti kyllä siinä missä pääruokakin. Suosittelen kokeilemaan jos sinne Pariisiin päädyt!

      Poista
  6. Oi mä niin haluan tutustua Pariisiin kunnolla! Siellä ei ole tullut käytyä kuin nopeasti vain pari päivää, mikä ei tietenkään ole tarpeeks. Olen nyt Madridissa ja eräs ranskalainen kertoikin mulle, että Pariisi on paljon vaarallisempi kuin Madrid, vaikka se on asukasmäärältään paljon pienempi. Luultavasti siksi, kun Pariisi on maailman suosituimpia matkakohteita ja noita varkaita ja kaupustelijoita riittää:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin! Olin itse kaupungissa pidennetyn viikonlopun, mutta eihän se mihinkään riittänyt. Nähtävyydet tulivat tutuiksi ja siinä se melkein jo olikin :D Luulen että Pariisin parhaat puolet avautuvat vasta pienen tutustumisen jälkeen, joten saas nähdä mitä mieltä olen muutaman reissun jälkeen. Ja totta turiset, valtavat turistilaumat on varmasti iso syy Pariisin vaarallisuuteen (ei sillä että turistit olis mitään tarinan pahiksia, mutta mukana tulee sit nää aggressiiviset kaupustelijat ja vähän liikaa juoneet keski-ikäiset turistiukot).

      Poista