torstai 4. joulukuuta 2014

No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle…

Mä inhosin aiemmin talvea, mutta jostain syystä tää talvi on ollut tosi kiva. En voinut sietää sitä kylmyyttä ja märkyyttä, pimeyttä tai mitään muutakaan talveen liittyvää. Nyt oon kuitenkin huomannut nauttivani lumessa riehumisesta ja pimeiden iltojen kävelyretkistä samaan tapaan kuin lapsena.

Vaikka mun asenne talveen on tehnyt täyskäännöksen, välillä on silti kiva paeta talvea ja muistella mennyttä kesää ja syksyä, viimeisiä aurinkoisia päiviä. Tän postauksen kuvat ajoittuvat syyslomalle, jolloin paksulle villaneuleelle oli jo käyttöä. Aurinko silti paistoi vähän liiankin kirkkaasti väsyneisiin silmiin – siksi ette nää mun silmiä kunnolla yhdessäkään noista kuvista.

Mulla on ihan älytön määrä kuvia ja niillä kaikilla on tarina. Nää kuvat tuo mun mieleen yökyläilyn ihanalla ystävällä, revontulet ja lomafiiliksen. Ei enää onneksi montaa viikkoa siihen, että nään tän kaverin taas! Muualla asuvissa ystävissä on se huono puoli, että niitä näkee vain muutamia kertoja vuodessa. Toisaalta näkeminen on silloin sitäkin kivempaa, kun ei ole pitkään aikaan päässyt kunnolla juttelemaan.

Mä neuvon teitäkin kaivamaan kesä- ja syyskuvat esiin, jos talvi tympäisee liikaa. Muisteluhetken jälkeen jaksaa taas rakentaa lumiukkoja ja hengittää pakkasilmaa.

2 kommenttia: