tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukuun tarinat

Joulukuu on ehkä vuoden parasta aikaa aika käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa. Välillä voi hörpätä höyryävän kuumaa kaakaota tai ehkä teetä. Mä pyrin (onnistumisesta en sano mitään) ottamaan koko joulukuun mahdollisimman rennosti, että joulusta oikeasti tulee sellainen kiva ja rento juhla, jollainen sen mun mielestä kuuluukin olla.

Te ootte kyselleet paljon mun lempikirjoista. Kaikkia en uskalla luetella, niitä on nimittäin todella paljon. Listasin kuitenkin tähän postaukseen muutamia viime aikoina lukemiani kirjoja, joista oon tykännyt paljon. Niiden pariin voi uppoutua joulua odotellessa, mutta niitä voi myös harkita lahjaksi kaverille tai kummin kaiman marsulle. Tälle postaukselle lupaan jatkoa, näihin kolmeen kirjaan en todellakaan saanut mahdutettua edes murto-osaa kaikista hyvistä kirjoista, jotka teille haluaisin esitellä.

#1 Sara Gruen: Vettä elefanteille
Sara Gruenin Vettä elefanteille on lumoava kirja. Päähenkilö on vanhainkodissa asuva, jo hieman höperö mies nimeltä Jacob Jankowski. Tylsempää ei voisi olla, niin sitä voisi kuvitella. Totuus on kuitenkin aivan päinvastainen. Kirjan sidoksena kulkee nykyhetki ja vanhainkoti, mutta pääasiassa Jacob muistelee hurjaa nuoruuttaan.

30-luvulla Jacob on lahjakas eläinlääkäriopiskelija. Köyhänä miehenä hänellä ei ole varaa käydä opintojaan loppuun. Täydellisen masentumisen sijaan hän hyppääkin junaan kohti tuntematonta. Juna sattuu olemaan sirkusjuna, ja monen käänteen kautta Jacob saa töitä sirkuksesta. Taitava eläintenhoitaja saa sirkuksesta sekä ystäviä, että vihollisia. Aluksi loisteliaalta vaikuttanut sirkus paljastaa Jacobille myös nurjan puolensa.

Sirkus on yksi niistä aiheista, joita rakastan kirjoissa yli kaiken. Siinä on tietynlaista magiaa. Vettä elefanteille pitää sisällään kolmiodraamaa, traagisia ystävyyssuhteita sekä paljon menoa ja meininkiä.



#2 George R. R. Martin: Valtaistuinpeli
George R. R. Martinin Valtaistuinpeli on samalla Tulen ja jään laulu -nimisen sarjan avausosa. Ja yksi hämmentävimmistä kirjoista, joita hetkeen olen lukenut. Se ei ollut erityisen hyvä. Kiva lukukokemus kyllä, muttei kirja jota silloin olisin suositellut muille. Jokin pieni koukku Valtaistuinpelissä kuitenkin piili, sillä pian huomasin lukevani sarjan seuraavaa osaa. Ja taas seuraavaa, Tällä hetkellä menossa on samaan sarjaan kuuluva Lohikäärmetanssi I.

Valtaistuinpelin monimutkainen juoni kulkee useiden henkilöiden siivittämänä. Välillä kuvaillaan elämää Talvivaarassa, ja heti seuraavassa luvussa seikkaillaan itämailla. Kenelle valtaistuin kuuluu, entä kuka sillä lopulta istuu? Kysymys ei saa vastausta, mutta paljon ehtii tapahtua ihmisten taistellessa kuninkuudesta.

Aluksi juonessa on vaikea pysyä kärryillä vaihtelevan näkökulman ja paikan vuoksi. Pian juonenhännästä kuitenkin saa kiinni ja etenkin hahmoista muodostuu hyvin kiinnostavia. Sarjan seuraavat kirjat jatkavat koko ajan kiinnostavammaksi muuttuvaa juonta.

#3 Veronica Roth: Outolintu
Viimeiseksi vielä vähän ohuempaa luettavaa aiempien järkäleiden (lue: Valtaistuinpelin) rinnalle. Veronica Rothin Outolintu on yksi tämän syksyn puhutuimmista kirjoista eikä turhaan.

Outolintu on nuorille suunnattua viihdettä ja jännitystä parhaimmillaan. Nopealukuinenkin, mistä se ansaitsee nimen välipalakirja. Jos aiemmat kirjat tuntuvat turhan raskailta, niin tässä on hyvä vaihtoehto niille.

16-vuotias Tris joutuu vaikean valinnan eteen: haluaako hän tylsän vai jännittävän elämän. Jälkimmäisen varjopuolena on rakkaan perheen hylkääminen loppuelämäksi. Valinta seuraa toistaan, tapahtuma toistaan. Trisin tarina on mielenkiintoista luettavaa. Ketkä ovat todellisia ystäviä, keihin Tris voi luottaa? Yksi elämän ratkaisevimmista päätöksistä ei todellakaan jää viimeiseksi, vaan Tris joutuu tekemään paljon päätöksiä liian pian.

Outolintu sijoittuu monen muun vastikään ilmestyneen nuortenkirjan tavoin tiukasti säädeltyyn yhteiskuntaan, jossa kapinan siemen alkaa nostaa päätään. Samankaltaisuuksista huolimatta Outolintu ei huku massaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti