torstai 19. lokakuuta 2017

Kuvaustreffit



Sen piti olla ihan tavallinen kotipäivä. Hengailin sängyllä yövaatteet päällä, ja popsin lounasta. Yhtäkkiä oveen koputtaa remppareiska, joka haluaa vaihtaa mun huoneen lattian. Siis whaaat!? Pian onneksi selvisi, että hän haluaa tällä kertaa vain ottaa mitat lattiasta, ja tulee vaihtamaan sen vasta vähän myöhemmin. Ei tarvinnut sentään saman tien alkaa huonekaluja siirtelemään.

No, tää remonttimies lähti, ja pienen pikavalmistautumisen jälkeen olinkin jo junassa matkalla moikkaamaan Pannariblogin Sannaa. Siinä remonttimiehen mittaillessa lattiaa oltiin nimittäin sovittu ex tempore kuvaustreffit. Ei oltu nähty ikinä aiemmin, mutta oon seurannut Sannan blogia jo useit vuosia, ja bloginsa perusteella hän vaikutti aivan huipputyypiltä.



Blogista saatu kuva osui nappiin, ja meillä oli ihan huikeeta. Pienen alkujännäilyn jälkeen juttu alkoi luistamaan hienosti, ja Tervasaaren ruskakuvasessiosta siirryttiin läheiseen Muumikahvilaan (ihana paikka!). Istuttiin siellä monta tuntia, niin kauan että koko paikka meni kiinni. Puhuttiin vaikka mistä, ja jotain pientä suunniteltiin teidänkin päiden menoksi... Tullaan varmasti näkemään vielä uusiksi. Ainakin mulla oli älyttömän kiva päivä.

Tällaiset ruskaterveiset tällä kertaa, nauttikaa tekin syksystä vielä kun puut on noin kauniita kuin Tervasaaren koivut.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Terveisiä sängyn pohjalta


Mä niin yritin vältellä syysflunssaa ja yleisesti kipeäksi tulemista, mutta epäonnistuin surkeasti. Oon ollut linnoittautuneena sänkyyn eilisillasta lähtien, ja vaikka pari pikkuasiaa on pakko hoitaa tänään, niin kovin kauaksi en tästä aio poistua. Kun sairastaa, niin parasta sairastaa kunnolla ja nukkua pöpöt pois.

Viikonloppu oli onneksi älyttömän kiva, eikä lähestyvä kuumekaan vielä oireillut. Pari kaveria meni naimisiin lauantaina, ja sunnuntaina puolestaan juhlittiin poikaystävän mummun synttäreitä. Paljon ihania ihmisiä, iloisia ilmeitä ja hyvää ruokaa mahtui näihin kahteen päivään. Toivottavasti vaan kukaan ei saanut tartuntaa... Itse en ainakaan aavistanut koko viikonloppuna, että olisin tulossa kipeäksi. Jossain kohden sunnuntaita nappasin särkylääkkeen pääkipuun, mutta muuten olo oli hyvä ihan eiliseen nukkumaanmenoon asti. Vasta silloin aloin palella, ja palelu ja kuumotus onkin vuorotelleet nätisti siitä asti.

Mä yritän aina tehdä sairastelusta niin kivaa kuin mahdollista. Oon ehkä sidottu sängyn pohjalle, mutta aina voi syödä omaa lempiruokaa ja puuhailla kaikkea pientä kivaa. Mun alkuperäinen suunnitelma oli täydentää bullet journalia ja ehkä piirrellä vähän, mutta mun iloksi The Simple Thingsin uusin numero kolahti hetki sitten postiluukusta! Se on mun kaikkien aikojen lempparilehti, ja tykkään kuvailla sitä ihmisille niin, että "sen luettuaan olo on taatusti hyvä". Uusimman numeron saapuminen ajoittui täydellisesti just tähän sairastelupäivään.

Oon juonut tänään hulluna sitruuna-inkiväärijuomaa siinä toivossa, että pieni vitamiiniboosti nopeuttaisi paranemista. Nukkuminen, juominen ja vitamiinien tankkaus on ainakin mun selviytymiskeinot kipeenä ollessa. 

Ihaaa alkavaa viikkoa teille, ja yrittäkää pysytellä terveinä!


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ihanat kanelikeksit



Kanelikeksit ovat pyörineet mun päässä puoli syksyä, koska aina silloin tällöin teen kanssa kaipaisi jotakin pientä makeaa. Sitäpaitsi rakastan sitä tuoksua, joka täyttää talon aina leivonnaisten paistuessa uunissa. Yksi ilta ryhdyin sitten tuumasta toimeen. Kipaisin kaupasta voipaketin ja kananmunia, ja ryhdyin keksitalkoisiin.

Leivon aika harvoin keksejä, joten nappasin ohjeen suoraan Dr. Sugarin blogista. Voitte klikata itsenne reseptiin tästä. Ainoa muutos jonka tein, oli sokeri-kaneliseoksen määrien vaihtaminen. Laitoin siis sokeria 2 rkl ja kanelia 1 rkl, vaikka ohjeessa määrät olivat juuri toisin päin. Näin tuli kuitenkin mun omiin makunystyröihin parempi suhde mausteita. 

Leivonnassa yksi itseäni yllättänyt juttu oli se, että näiden taikina saa oikeasti jäädä aika löysäksi. Pallojen pyörittely on vähän vaikeaa, mutta uunista tuleva lopputulos on paljon parempi, kun jauhoja ei ole liikaa. 

Nämä kanelikeksit ovat täydellistä tarjottavaa syksyiseen kahvipöytään. Tai ihan omaan, rauhalliseen teehetkeenkin. Mä oon mutustanut keskimäärin keksin verran jokaista teekupillista kohti, ja otin näitä evääksi myös Linnanmäen valokarnevaaleihin. Vielä on muutama keksi jäljellä, mutta saa nähdä pitääkö näitä leipoa toinenkin satsi vielä tälle syksylle...