sunnuntai 19. helmikuuta 2017

The Elephant House



Iso-Britannia on potterfanille oikea unelmien matkakohde, sillä kirjasarjaan liittyviä paikkoja löytyy aina Lontoosta Skotlannin Ylämaille ja takaisin. Potterstudiolla mä vierailin jo au pair -aikanani, samoin monessa muussa Lontooseen sijoittuvassa paikassa, mutta uusin pottermesta mun listalla on eräs sympaattinen kahvila Edinburghissa. 

The Elephant Housen sanotaan olevan Harry Potterin syntymäpaikka, sillä Rowling on viettänyt kahvilassa useita tunteja kirjoittamassa ja taas kirjoittamassa.

Me hiippailtiin kahvilaan hyvin sateisena ja pimeänä iltana, ja paikan ihanan lämmin tunnelma oli ehdottomasti parasta mitä voitiin siinä  tilanteessa edes toivoa. Ei ihme, että Rowling on viihtynyt siellä niin hyvin, hoitaisin itsekin opiskelujuttuja ja blogihommia sieltä käsin, jos asuisin Edinburghissa. 



Olin jo etukäteen päättänyt, että tällä skottireissulla täytyy maistaa haggista (lampaan mahalaukussa paistettua sisäelinmössöä - ah nam), joten kun sitä sattui elefanttitalon listoilta löytymään, niin pakkohan sitä oli tilata. Kaduin tosin päätöstäni saman tien, koska mulla oli nälkä ja epäilin että pystyykö moista ruokaa edes syömään. Vaan iloinen yllätys kävi, kun ruoka vihdoin saapui. Maku oli jotakin maksalaatikon ja mausteisen jauhelihan väliltä, ja lanttumuusi sopi sen kaveriksi loistavasti. Maailmaa avarrettu siis tältäkin osin. Ja lisäksi tilaamani tee oli kevyesti parasta mitä olen Briteissä juonut!

Ehkä siistein (potter)juttu The Elephant Housessa on vessat. Tyhjää puhdasta pintaa ei juuri löydy, sillä fanit ovat kirjoitelleet kaikkialle lainauksia kirjoista ja viestejä Rowlingille ja muille faneille. Lattiasta kattoon tekstiä, eikä lamppuja ja wc-paperikoteloakaan oltu unohdettu. Ei erityisen kauniit tai tyylikkäät vessat nämä tällaiset, mutta musta on siistiä että joku kirjasarja saa ihmiset  niin koukkuun, että ne haluaa vierailla kirjailijan lempikahvilassa ja jättää sen vessan seinään viestejä kirjailijalle. Monet kirjoitukset olivat oikeasti inspiroivia ja liikuttaviakin. Musta tuntuu että ihmisillä kestää näissä vessoissa noin kymmenkertainen aika normaaliin verrattuna, meinaan mä ainakin yritin lukea kaikki tekstit joista vain selvää sain.



Vaikka itse kävinkin elefanttitalossa lähinnä koska Potter, niin suosittelen paikkaa lämpimästi myös muille kuin faneille. Henkilökunta on superkivaa ja ystävällistä, ruoka hyvää ja tunnelma niin ihanan symppis. Sisustu on saanut inspiraationsa nimestä (tai nimi sisustuksesta) ja erilaisia elefanttihahmoja onkin enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. On taulua patsasta ja ties mitä. Jopa kirjahyllyt ovat täynnä ainoastaan elefanteista kertovaa kirjallisuutta. Elefanttius ei silti mene överiksi, vaan on musta just hauska lisä muutenkin persoonalliseen kahvilaan. Jos siis käyt joskus Edinburghissa ja etsit jotakin sympaattista kahvilaa, niin The Elephant House kannattaa pitää mielessä.


perjantai 17. helmikuuta 2017

Scottish Highlands



Onko joku teistä lukenut Kaisa Ikolan kirjoittamaa Ylämaa -sarjaa? Se oli pienempänä yksi mun suosikeista, jokin niissä Scottish Highlands -alueelle sijoittuvissa hurjissa seikkailuissa onnistui lumoamaan pienen Lindan. Luin kirjat läpi aina uudelleen ja uudelleen, ja aloin haaveilla pääseväni kiertelemään Ylämaita joskus itsekin.

Ensimmäisellä Skotlannin reissullani sain huomata, että kaikista tarinoista ja taruista saamani kuva joutui kalpenemaan todellisuuden rinnalla. Edinburghin rakennukset ovat kuin suoraan fantasiaelokuvasta, ja Ylämaan karun kauniit maisemat ovat toimineet näyttämönä myös monille tosielämän seikkailuille. Siellä kulkiessa voi melkein nähdä historian heräävän eloon. Viimesyksyistä brittireissua suunnitellessa olikin alusta asti selvää, että Skotlantiin pitää päästä uudelleen.



Jos ei omista ajokorttia, on ohjattu Highland Tour aika järkevä (lue: ainoa) vaihtoehto Ylämaan kiertelyyn. Niin mekin istuttiin jo ennen aamukahdeksaa minibussissa muutamien japanilaisturistien kanssa, ja odotettiin täpinöissämme tulevaa päivää. Sillä reissulla kuunneltiin vanhaa kelttimusaa, ihailtiin Ben Nevisin huippua ja yritettiin bongata Loch Nessin hirviö. Jälkimmäisestä ei tosin näkynyt vilaustakaan, mutta järven ympäri ajaessa on helppo ymmärtää, mistä tarinat ovat saaneet alkuunsa. Valtavaan järveen mahtuisi kevyesti vaikka kokonainen merihirviöperhe, ja onhan sellaisella pelottelu aika kätevä keino pitää lapset poissa rannasta. 

Skotlannilla, ja etenkin Ylämaalla on aivan erityinen paikka mun sydämessä. Ei luulisi, että muutaman pikareissun jälkeen voi tykästyä johonkin paikkaan niin valtavasti, mutta niin vain kävi! Mun mielestä skotit puhuvat enkkuakin niin hurjan söpösti. Ja hulluna kirjatoukkana mua kiehtoo paikka, joka on niin monen tarun ja legendan koti. Historia ja tarinat ovat kaupunkien ja alueiden "sielu", kauniit maisemat tulevat vain kaupan päälle. Siksi mä myös viihdyn parhaitein paikoissa, joilla on joko "oikeaa" historiaa, tai runsaasti tarinoita.



Tämä(kään) reissu ei toivottavasti jäänyt mun vikaksi matkaksi Skotlantiin. Tällä hetkellä suunnitelmissa ja haaveissa kytee ajatus road tripistä näihin samoihin maisemiin. Miettikääpä kuinka siistiä olisi ajella huikeassa seurassa näitä teitä ja pysähdellä aina kun siltä tuntuu. Kierrellä nummia ja järviä, ja eväsretkeillä ehkä maailman parhaissa maisemissa. Toivottavasti saan mun vision vielä joku päivä toteutettua! 

Onko joku teistä käynyt Skotlannissa? Kolahtiko teihin yhtä lujaa kuin muhun?


tiistai 14. helmikuuta 2017

Ajatuksia ystävyydestä



Ystävyyttä on juosta kaatosateessa tulvivan pellon poikki, kun ei jakseta kiertää tien kautta. Ystävyyttä on leipoa mokkapaloja kolmelta yöllä niin, että puoli porukkaa myöhästyy seuraavan aamun bussista. Ystävyyttä on halata tiukasti ja keittää teetä, kun toisella on paha olla.

Mä en osaa edes aloittaa, kun yritän kertoa teille miten paljon ystävyys merkkaa mulle. Mitenpä puet sanoiksi kaikki ne valvotut yöt, hillittömän hauskat läpät ja itkunsekaiset tuskailut milloin minkäkin asian vuoksi. Ystävissä on ihan mieletön voima - he ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa jaetaan parhaat naurut ja seikkailut, ja toisaalta myös niitä ihmisiä, joille voi purkaa sydäntään ja joihin luottaa sataprosenttisesti.

Tunnen olevani ihan älyttömän onnellinen, sillä olen saanut elämääni niin monta rakasta ihmistä. Osan kanssa ollaan selvitelty murrosiän myrskyjä, pidetty vaihtelevasti yhteyttä satojen kilometrien päässä toisistamme ja nähdessä taas jatkettu juttua siitä mihin se viimeksi jäi. Toisten kanssa ollaan tutustuttu vasta myöhemmässä vaiheessa elämää, mutta koettu sitäkin enemmän. On ollut huikeita (ja joskus pelottaviakin) reissuja, älyttömiä mutta niin hauskoja päähänpistoja ja tuntikausia jatkuneita keskusteluja. Kiitos että olette olemassa, teette mun elämästä miljoonasti hauskempaa!



Ystävyyttä on puhua äänensä käheäksi ja jatkaa vieläkin keskustelua. Ystävyyttä on istua yhdessä kokonainen aamu vaihtamatta sanaakaan. Ystävyyttä on valvoa kouluviikolla pikkutunneille, kun toisella on kriisi menossa. Ystävyyttä on olla paikalla - edes henkisesti - niin iloissa kuin suruissa.

Mä toivon koko sydämestäni, että kaikilla maailman ihmisillä (ja erityisesti just sulla joka tätä luet) olisi ainakin yksi ystävä. Sellainen aito ihminen, jonka outo huumorintaju mätsää täydellisesti sun omaas ja jonka kanssa voi intoilla kokkaamisesta, shoppailusta, prätkistä tai mikä ikinä se teidän juttunne onkaan. Parhaassa tapauksessa niitä ihmisiä on monta.

Moni sanoo, että ystävänpäivä on turha, koska "ystävänpäivä on joka päivä". Niinhän se onkin, mutta totta ihmeessä meidän elämän tärkeimmät ihmiset (muistakaa että perheenjäsenetkin voivat olla ystäviä!) ansaitsevat ikioman juhlapäivän. Tehkää tänään jotain huippukivaa teidän ihmistenne kanssa, älkääkä unohtako hemmotella myös sitä kaikkein tärkeintä; teitä itseänne! Kokatkaa hyvää ruokaa, ulkoilkaa, tai ihan vain olkaa rennosti. Pitäkää superhauskaa tänään ja jatkossakin. Mielettömän ihanaa ystävänpäivää teille jokaiselle. ♥